Lonkan tekonivelleikkaus on ortopedin suorittama toimenpide, jossa vaurioitunut lonkkanivel korvataan keinonivelellä eli proteesilla. Metallista tai muovista valmistettua tekoniveltä käytetään yleisimmin pitkälle edenneen nivelrikon hoidossa, mutta myös nivelreuman tai lonkkamurtuman hoitona. Väestön ikääntyessä ja toimintakyvyn parantuessa lonkan tekonivelleikkaukset ovat pikkuhiljaa yleistyneet, ja lonkkaleikkaus onkin nykyisin yksi yleisimmistä ortopedisistä leikkauksista.
Lonkan tekonivelleikkaus
Oma lonkkanivel vaurioituu yleensä lonkan nivelrikon seurauksena, mutta lonkan tekonivelleikkaus voi tulla kyseeseen myös mm. nivelreuman tai lonkkamurtuman hoidossa.
Tekoniveltä harkitaan, jos lonkkanivelen oireita ei saada riittävästi kuriin kipulääkityksen, mahdollisen painonpudotuksen, fysioterapian tai apuvälineiden avulla (ns. konservatiivisella hoidolla). Leikkausharkinnassa huomioidaan mm. kivun kokemus, päivittäisten toimien sujuminen, lonkan liikkeiden rajoittuminen sekä röntgenkuvan näyttämät muutokset nivelessä. Myös potilaan yleinen terveydentila (ns. leikkauskuntoisuus) vaikuttaa päätökseen. Tavoitteena on kipujen häviäminen ja liikkumisen sekä toimintakyvyn parantaminen.
Julkisessa terveydenhuollossa leikkausarvioon lähettämiselle sekä tekonivelleikkaukselle on olemassa omat kriteerinsä. Yksityisen terveydenhuollon puolella ortopedi voi harkita tekonivelleikkausta tapauskohtaisesti punniten yhdessä potilaan kanssa leikkauksen mahdollisia hyötyjä ja haittoja.
Lonkan tekonivelleikkauksen toteutus
Lonkan tekonivel asennetaan joko nukutuksessa tai selkäydinpuudutuksessa, ja leikattava henkilö makaa leikkauksen aikana selällään tai kyljellään. Ortopedi aloittaa leikkauksen tekemällä lonkan sivulle noin 20 cm ihoviillon.
Yleisin leikkaustekniikka on oman lonkkanivelen poistaminen kokonaan. Tällöin reisiluun pää irrotetaan ja ns. lonkkamaljakkoa (lantioluun puolella oleva ”luukuppi”) kaiverretaan syvemmäksi. Tämän jälkeen reisiluun päähän asetetaan usein metallista valmistettu pallon muotoinen nuppi ja lonkkamaljan puolelle esim. muovista ja metallista valmistettu kovera maljakko. Myös muita leikkaustapoja on olemassa. Joskus vain toinen luinen osa (esim. reisiluun pää) korvataan keinomateriaalilla, joskus taas luiset rakenteet vain ”pinnoitetaan”.
Varsinaisen leikkauksen jälkeen haava suljetaan joko tikkien tai hakasten avulla. Leikkauksen toteutus kestää yleensä noin 2-3 tuntia.
Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen - kuntoutus
Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen annetaan yleensä vielä toinen antibioottiannos suoneen mahdollisten bakteeritulehdusten estämiseksi. Myös laskimotukosten ennaltaehkäisy on tärkeää: tätä varten annettavan antikoagulaatiohoidon pituus on yleensä neljä viikkoa. Kipua voidaan hoitaa aluksi selkäydinpuudutuksella ja myöhemmin kipulääkkeillä. Hoitaja poistaa tikit tai haavan sulkemiseen käytetyt hakaset yleensä noin kahden viikon kuluttua leikkauksesta. Tarkemmin haavan jatkohoidosta voi lukea erillisestä artikkelista haavan ompelu.
Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on erittäin tärkeää toipumisen kannalta. Fysioterapeutit antavat neuvoja mm. kävelyä ja päivittäisiä toimia varten sekä opastavat liikeharjoittelussa. Tuettu liikkuminen aloitetaan usein jo toisena päivänä leikkauksesta, mutta tiettyjä jalan liikkeitä, kuten jalan voimakasta koukistusta, on hyvä välttää noin parin kuukauden ajan. Tällöin mm. istuinkorotukset tuoleille sekä wc-istuimelle voivat olla avuksi.
Nykyisin tekonivelleikkaukset onnistuvat pääsääntöisesti erinomaisesti ja lonkka saadaan kivuttomaksi. Vaikka tekonivelet kestävät jopa vuosikymmeniä, joskus voidaan tarvita myös uusintaleikkauksia.
Korvaukset
Yksityisen terveydenhuollon puolella sekä lääkärin vastaanottokäynneistä että itse lonkan tekonivelleikkauksesta on mahdollista saada osittaista Kela-korvausta. Mikäli lonkkaleikkaukseen joudutaan tapaturman (esim. lonkkamurtuman) vuoksi, leikkaukseen liittyvistä kuluista on mahdollista saada korvausta tapaturma-, liikenne- tai matkavakuutuksen kautta.