Kierokaula eli tortikollis tai torticollis tarkoittaa niskan ja kaulan pakkoasentoa, jossa pää on kääntyneenä sivulle. Se voi olla joko niin sanottu synnynnäinen tai hankittu. Kierokaula kehittyy, kun selän liikettä säätelevät niskan pikkunivelet eivät liiku normaalisti, ja ympäröivät lihakset menevät spasmiin eli voimakkaaseen supistustilaan. Hankittuna tortikollis ilmaantuu yleensä ilman vammaa tai lievän tapaturman seurauksena, tyypillisesti aamulla herätessä, minkä vuoksi se liitetään usein huonoon nukkumisasentoon. Kierokaula voi joskus ilmaantua ylähengitystieinfektion eli tulehdustilan yhteydessä. Tortikollis on hankittuna ja lyhytaikaisena melko yleinen vaiva.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Äkillisesti ilman vammaa tai lievään vammaan liittyvän, tyypillisesti oireilevan kierokaulan voi hoitaa kotioloissa eikä lääkäriin tarvitse hakeutua, jos oireet häviävät muutamassa päivässä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin tulee hakeutua, jos äkillisesti alkanut kierokaula jatkuu viikon ajan tai jos olo käy oireilun vuoksi sietämättömäksi itsehoidosta huolimatta. Myös vastasyntyneen synnynnäisen kierokaulan arvio, hoito- ja seurantasuunnitelma tehdään lääkärin toimesta, mutta päivystyksellistä arviota siihen ei tarvita.
Kiireellinen
Päivystyksellinen lääkäriarvio on paikallaan, jos äkilliseen kierokaulaan liittyy yläraajan pistelyä, puutumista tai lihasheikkoutta tai jos lapsella esiintyy samanaikaisesti kuumetta.
Kierokaulan oireet ja tutkiminen
Kierokaulan tyypillinen oire on yleensä äkillisesti aamulla alkava kova niskakipu, joka ulottuu usein lapaluiden väliin saakka. Kivun vuoksi pään ja kaulan liikkeet (kuten taivutukset ja kierrot) ovat kivuliaat ja rajoittuneet. Kaulalihakset tuntuvat kovilta voimakkaan lihassupistuksen eli spasmin vuoksi. Henkilö pitää päätä taivutettuna kivun puolelle ja kasvot ovat kiertyneet vastakkaiseen suuntaan. Vaivaan ei kuulu yleisoireita mahdollista flunssaa lukuun ottamatta. Kierokaulaan ei myöskään kuulu yläraajan pistelyä, puutumista tai lihasheikkoutta.
Synnynnäinen kierokaula on lihasperäinen vaiva, jossa vaiva havaitaan vastasyntyneellä jo ensimmäisten elinviikkojen aikana. Kireämmän puolen päännyökkääjälihaksessa voi tuntua kova patti, joka sulaa ajan myötä. Päätä kiertävät lihakset tuntuvat kireiltä ja pään kääntäminen vastakkaiseen suuntaan on työlästä. Synnynnäinenkään kierokaula ei tarvitse klassisessa muodossaan muita tutkimuksia kuin lääkärin ja fysioterapeutin arvion ja tutkimisen.
Aikuisiällä tai myöhäisessä murrosiässä alkava tortikollis voi olla oire ns. servikaalisesta dystoniasta (torticollis spasmodica), jossa oireisto alkaa pikkuhiljaa ja voimistuu usein hoitoyrityksistä huolimatta. Ensioireena on toispuoleinen pään kääntyminen, kallistuminen tai nykiminen. Ajan myötä niskaan kehittyy jäykkä virheasento, johon voi liittyä niskakipua.
Hankitun, lyhytaikaisen torticolliksen toteaminen perustuu yleensä lääkärin haastatteluun ja lapsen tutkimiseen. Samanaikainen kuumeilu voi viitata kaulan alueen tulehdustauteihin, jolloin lisätutkimukset, kuten verikokeet tai kuvantamistutkimukset, voivat tulla kyseeseen.
Kierokaulan itsehoito
Kierokaula helpottaa ja laukeaa yleensä itsestään muutamassa päivässä, jos se on ilmaantunut ilman vammaa tai selkeää tekijää. Kipua voi lievittää tulehduskipulääkkeillä (kuten ibuprofeiini tai naprokseeni). Hetkellisesti lyhyen aikaa pidettävä pehmeä kaulustuki voi helpottaa kipua, kun pää pysyy tuettuna ja liikkumattomana. Joskus selällään maaten pään lievä roikottaminen patjan reunan yli voi helpottaa oloa.
Kierokaulan asiantuntijahoito
Lääkärin hoitoarvio on paikallaan useampia päiviä jatkuvan kierokaulaoireilun vuoksi. Jos tilanne kestää yli viikon, tilannetta voidaan yrittää helpottaa ns. kallovedon avulla sairaalan osastoloissa. Tarkoituksena on tällöin pienen painon ja remmin avulla saada sopiva, lievä veto niskan ja kaulan alueelle (ns. Glissonin veto). Yhden yön tai enintään muutaman päivän kestävän vedon aikana kaularankaan palautuu yleensä normaali liikelaajuus. Vedon jälkeen hoitoa jatketaan yleensä kovalla tukikauluksella kahden viikon ajan.
Synnynnäisen kierokaulan seurannasta sovitaan tapauskohtaisesti hoitavan lääkärin kanssa. Hoidon kulmakivi on fysioterapeutin ohjeistama, vanhempien päivittäin toteuttama päännyökkääjälihaksen venytys ja kaularangan liikeharjoitukset. Vaikeat tapaukset hoidetaan erikoissairaanhoidossa eli sairaaloiden kautta. Jos oireilu ei parane venytyshoidolla 1-2 vuoden ikään mennessä, leikkaushoitoa voidaan miettiä, jotta kaularangan normaali liikkuvuus ja kasvojen symmetrinen eli tasasuhtainen toiminta olisi mahdollista.
Myös aikuisiän tai myöhäisen murrosiän kierokaulaa hoidetaan fysioterapeutin ohjeistamien harjoitteiden ja yleisen liikunnan avulla. Varovaista kaularangan venytystä voidaan harkita asiaan perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen (kuten OMT fysioterapeutti) toimesta, mutta varsinaisesta lihashieronnasta ei yleensä ole pitkäaikaista apua kierokaulan hoidossa. Parhaat hoitotulokset on saatu lihakseen ruiskutettavalla botuliinilla. Myös lääkehoitoa (kuten klonatsepaamia, kipulääkkeitä tai antikolinergisiä valmisteita) voidaan kokeilla, mutta niiden teho on yleensä melko vaatimaton.