Osuvimmat tulokset: Kylkikipu

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Sappi on maksan valmistama sappirakkoon varastoituva neste, jolla on tärkeä rooli ravinnon rasvojen ruoansulatuksessa. Sappikivitauti tarkoittaa tilaa, jossa rakossa seisova sappineste alkaa kiteytyä ja muodostaa pieniä sappikiviä. Usein kivet ovat oireettomia, mutta joskus sappinesteen kulku saattaa kiven vuoksi estyä ja tällöin seurauksena voi olla jäljempänä esiteltäviä oireita. Sappikivitauti lisääntyy iän myötä ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä: 75-vuotiasta naisista joka kolmannella ja miehistä joka viidennellä on ollut sappikiviä jossain elämänsä vaiheessa.Sappikivitaudin oireet ja tutkimuksetSappikivitaudin tyypillinen oire on äkillisesti alkava oikeanpuoleinen ylävatsakipu. Kipu voi tuntua myös oikeassa kyljessä tai säteillä oikean lavan alueelle yläselkään. Kipu voi kestää minuuteista jopa useaan tuntiin. Myös pahoinvointia tai oksentelua voi esiintyä.Joillakin sappikivitauti voi aiheuttaa liitännäisvaivoja. Tällaisia ovat mm. sappirakon tulehdus sekä tukos sappea kuljettavassa putkessa (sappitiehyt). Tällöin lisäoireina voi esiintyä kuumetta tai ihon ja silmien valkuaisten keltaisuutta (ikterus).Sappikivitauti löydetään usein sattumalta ylävatsan kuvantamistutkimuksissa. Tällöin vaiva ei yleensä aiheuta oireita eikä vaadi myöskään hoitoa.Lääkärin perustutkimuksiin sappikivitautia epäiltäessä kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänten kuuntelu vatsan iholta stetoskoopin avulla. Sapen kulusta kertovat verikokeet (mm. AFOS, ALAT, bilirubiini) kuuluvat yleensä aina perustutkimuksiin ja tarvittaessa voidaan ottaa myös tulehdusverikokeita (kuten CRP).Yleisin kuvantamistutkimus on vatsan ultraäänitutkimus, jolla sappirakon mahdolliset kivet voidaan todeta. Mikäli tilanne vaatii tarkempaa kuvantamista, voidaan erillisessä tähystyskuvantamistutkimuksessa (ERCP, endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia) nähdä tarkemmin sappikivet sekä tarvittaessa poistaa niitä.