Osuvimmat tulokset: Hampaan liikkuminen

Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus johtuu bakteerien aiheuttamasta tulehduksesta. Tavanomaisesta ientulehduksesta eli gingiviitistä poiketen parodontiitti on luonteeltaan pitkäkestoinen tulehdussairaus, joka aiheuttaa pysyviä vaurioita hampaan kiinnityskudoksiin. Vaiva voi usein olla kuitenkin verrattain kivuton, ja tulehdusoireet voivatkin jäädä potilaalta itseltään huomaamatta. Parodontiittia todetaan yli puolella 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista; vaikea-asteinen vaiva on noin viidenneksellä.Parodontiitin oireet ja tutkiminenParodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus aiheuttaa ienverenvuotoa, ikenen punoitusta ja turvotusta, märkävuotoa ientaskusta, ja pitkälle edenneenä jopa hampaan liikkumista tai siirtymistä. Myös pahanhajuinen hengitys voi johtua parodontiitista.Parodontiitin toteaminen perustuu hammaslääkärin suorittamaan hampaiden ja ikenien tarkastukseen. Lisäksi ientaskujen syvyyden mittaaminen on tärkeää hampaiden kiinnityskudoksen määrän toteamiseksi. Tarkemmin kiinnityskudoksen tilannetta voidaan selvittää leukojen ja hampaiston röntgentutkimuksella. Vaikeissa tautimuodoissa otetaan tarvittaessa mikrobinäyte ientaskunesteestä.

Hammasvammat sisältävät hampaan lohkeamisen, hampaan irtoamisen kiinnityksestään ja juurimurtuman. Hammasvamma voi syntyä iskun tai poikkeavan purennan seurauksena. Yleensä ehjä, reikiintymätön hammas kestää hyvin kovaakin pureskelua, mutta reikiintynyt tai laajalti paikattu hammas saattaa lohjeta verrattain vähäisestäkin purentarasituksesta tai kolahduksesta. Luja hampaaseen osuva isku voi vaurioittaa ehjääkin hammasta. Hammasvammojen oireet ja tutkiminenHammasvammat voivat aiheuttaa erilaisia oireita riippuen vammasta. Hammas voi olla iskun tai tapaturman jäljiltä lohjennut, teräväreunainen, vihlova, virheasennossa tai poissa paikoiltaan. Joskus hampaan ienrajassa havaitaan kolahduksen jäljiltä verenvuotoa.Joskus iskun saanut hammas säilyy muuten ehjänä, mutta hammasytimen hermot ja verisuonet saattavat mennä kuolioon vasta pitkään tapaturman sattumisen jälkeen.Hammaslääkäri tutkii vaurioituneen tai kolahtaneen hampaan. Röntgenkuvalla voidaan tarvittaessa selvittää myös juurimurtumien mahdollisuus. Hampaan elinvoimaisuutta voidaan lisäksi tutkia mittaamalla hampaan sisäisen hermon toimintakykyä.