Osuvimmat tulokset: Virtsaumpi

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu tarkoittaa tilaa, jossa virtsarakon alapuolella sijaitseva eturauhanen kasvaa ja painaa virtsarakkoa sekä eturauhasen läpi kulkevaa virtsaputkea. Vaiva yleistyy iän myötä ja sitä esiintyy vain miehillä. Eturauhasen liikakasvusta ja sen aiheuttamista oireista kärsii neljä kymmenestä yli 60-vuotiaasta suomalaismiehestä.Eturauhasen liikakasvun oireet ja tutkiminenEturauhasen liikakasvun oireet voidaan jakaa virtsan kertymisoireisiin sekä rakon tyhjentymisongelmiin. Kertymisoireita ovat tiheä virtsaamisen tarve ja sen aiheuttamat yöheräämiset, virtsaamispakko sekä virtsan pidättämisen vaikeus. Tyhjennysoireita ovat heikentynyt virtsasuihku, virtsantulon viipyminen, tunne että virtsaa jää rakkoon vielä virtsaamisen jälkeenkin sekä joskus virtsaamiskyvyttömyys virtsan kulun estyessä. Yleensä muita oireita ei esiinny.Huomattavasti harvinaisempaa eturauhassyöpää voi olla vaikea erottaa pelkkien oireiden perusteella eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Yleensä oireet kuitenkin kehittyvät eturauhassyövässä nopeammin - lisäksi saattaa esiintyä verivirtsaisuutta (katso verta virtsassa). Eturauhasen liikakasvun varma toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla suoritettavaan perustutkimukseen kuuluvat sukuelinten tutkiminen sekä eturauhasen tunnustelu peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa voidaan selvittää erillisellä verikokeella (PSA, prostataspesifinen antigeeni). Usein otetaan myös virtsakoe. Tarvittaessa eturauhasta voidaan lisäksi tutkia virtsateiden kaikukuvaus- eli ultraäänitutkimuksen avulla. Miesten vaivoihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) suorittamiin erillisiin tutkimuksiin kuuluvat mm. virtsan virtaustestit sekä tarkemmat kuvantamistutkimukset.

Virtsaumpi tarkoittaa tilaa, jossa virtsaaminen ei onnistu normaalisti ja tämän vuoksi virtsaa kertyy virtsarakkoon joskus suuriakin määriä. Vaiva voi kehittyä äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Virtsaumpi on selkeästi yleisempi miehillä ja tavallisin virtsaummen syy onkin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Virtsaumpea voivat aiheuttaa myös mm. tietyt lääkkeet, leikkauksen jälkitilat, liika alkoholin käyttö tai kylmettyminen. Virtsaummen aiheuttajat ja tutkimuksetVirtsaumpi voi kehittyä joko äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Äkillinen virtsaumpi aiheuttaa usein selkeitä oireita: virtsaaminen ei onnistu ja alavatsalla tuntuu jomottavaa kipua.Pidemmän ajan kuluessa syntyvä virtsaumpi voi kehittyä salakavalammin, koska virtsarakon hermot tottuvat rakon hitaaseen venymiseen. Virtsaaminen voi onnistua osittain, mutta rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla. Alavatsalla voi tuntua epämääräistä paineen tunnetta (ei varsinaista kipua) ja lisäksi voi esiintyä ns. ylivuoto-oireina virtsankarkailua tai tiheävirtsaisuutta.Virtsaumpi liittyy useimmiten miesten eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun, jonka muita oireita ovat mm. heikentynyt virtsasuihku, yövirtsaaminen sekä virtsarakon huono tyhjeneminen. Vaivaa voivat aiheuttaa kuitenkin myös virtsaputken kuroutumat, hermostolliset sairaudet (kuten MS-tauti), leikkausten jälkitilat, tietyt lääkkeet (kuten esim. keuhkoahtaumataudin hoidossa käytetyt antikolinergiset lääkkeet), jännittyminen tai liika alkoholin käyttö. Joskus taustalla voi olla myös mm. virtsateiden tai eturauhasen kasvain tai virtsaputken kivi. Naisilla virtsaumpi voi kehittyä myös alkuraskauteen ja kohdun kasvamiseen liittyen tai vaihdevuosiin liittyvän limakalvojen kuivumisen seurauksena.Mikäli virtsaumpeen liittyy ulosteen pidättämisen ongelmaa, tunnottomuutta reisien sisäsivuilla ja jalkojen voimattomuutta, kyse voi olla selkärangan välilevypullistumasta. Tällöin hoitoon on hakeuduttava välittömästi.Virtsaummen tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, geriatrin (ikäihmiset), urologin (miespotilaat) tai gynekologin (naispotilaat) vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin virtsaumpea epäiltäessä kuuluu mm. vatsan tunnustelu ja koputtelu virtsarakon koon määrittämiseksi. Naisilla gynekologinen tutkimus saattaa olla tarpeen. Tarvittaessa virtsarakossa olevan virtsan määrää voidaan arvioida myös ultraäänitutkimuksen avulla. Jatkotutkimuksina voidaan lisäksi ottaa virtsanäyte sekä muutamia verikokeita (kuten krea, PSA ja verensokeri).