Osuvimmat tulokset: Virtsankarkailu

Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi tarkoittaa tahatonta virtsan karkaamista. Vaiva voi johtua lantionpohjan lihasten heikkoudesta (ns. ponnistusinkontinenssi), pitkäaikaisesta virtsarakon ärsytyksestä (ns. pakkoinkontinenssi) tai molemmista. Virtsankarkailu yleistyy iän myötä ja on pääasiassa naisten vaiva: noin joka viides työikäinen nainen kärsii virtsankarkailusta. Virtsankarkailun aiheuttajat ja tutkimuksetVirtsankarkailu yksittäisenä tapahtumana on yleinen oire naisilla. Se voi liittyä esimerkiksi virtsatietulehdukseen tai ilmaantua myös ilman selvää syytä. Pitkäaikainen virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi voidaan jakaa naisilla oireiden perusteella ponnistusinkontinenssiin, pakkoinkontinenssiin, niiden sekamuotoon sekä ylivuotoinkontinenssiin.Ponnistusinkontinenssissa virtsa karkaa ponnistuksen yhteydessä tai paineen noustessa vatsaontelossa äkillisesti (esim. yskiessä). Tällöin lantionpohjan lihakset eivät pysty pitämään virtsaa virtsarakossa, vaan se karkaa virtsaputken kautta.Pakkoinkontinenssissa oireilun aiheuttaa pitkäaikainen virtsarakon ärsytys. Tällöin ensin ilmaantuu pakonomainen virtsaamisen tarve, minkä jälkeen virtsa karkaa. Pakkoinkontinenssiin voi liittyä virtsatietulehduksia tai aikaisempia leikkauksia virtsateiden tai sukuelinten alueella. Vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla vaiva voi johtua myös estrogeenin eli naissukupuolihormonin puutteesta.Sekamuotoisessa virtsankarkailussa esiintyy sekä ponnistus- että pakkoinkontinenssin oireita. Ylivuotoinkontinenssilla tarkoitetaan tilannetta, jossa virtsan kulku on estynyt ja virtsaa pääsee tippumaan vain hieman ”ylivuotona”.Työikäisillä miehillä virtsankarkailu on verrattain harvinaista. Iäkkäämmillä miehillä virtsankarkailu yleistyy ja sen taustalla voi olla mm. lantionpohjan rakenteiden heikentyminen tai eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Miehillä pakkoinkontinenssi-tyyppinen oireilu on kuitenkin yleisempää. Tällöin vaiva voi liittyä ns. yliaktiiviseen virtsarakkoon, jolloin voi lisäksi esiintyä tihentynyttä virtsaamista tai virtsaamispakkoa ilman karkailua.Lasten virtsakarkailusta on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa kastelu.Virtsankarkailu on helppo tunnistaa, mutta vaivan tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, gynekologin (naispotilaat), urologin (miespotilaat) tai geriatrin (ikäihmiset) vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat lantionpohjan lihasten tutkiminen sekä naisilla gynekologinen tutkimus ja miehillä mm. eturauhasen tunnustelu peräaukon kautta. Usein virtsankarkailua kartoitetaan erillisten oirekyselyiden avulla. Myös virtsaamispäiväkirjan pitämisestä voi olla hyötyä. Virtsatietulehdus suljetaan pois virtsanäytteellä. Joskus tarkemmista tutkimuksista, kuten virtsasuihkun paineen mittaamisesta, voi olla hyötyä.

Kastelu tarkoittaa lapsen tahatonta virtsan karkaamista. Kastelu voi olla yöllistä (yökastelu) tai tapahtua päiväsaikaan (päiväkastelu). Kyse ei ole sairaudesta, vaan eri tahtiin kehittyvästä kyvystä hallita virtsarakon toimintaa. Joskus harvoin päiväkastelun taustalla voi olla mm. virtsateiden rakennevika tai virtsatietulehdus. Esikouluikää nuoremmilla yökastelun ajatellaan olevan normaaliin kehitykseen liittyvä vaihe. Terveistä lapsista yökastelua esiintyy 3-4 vuoden iässä vielä 50 %:lla, alakoulun alkuvaiheessa 10 %:lla ja teini-ikäisistäkin 1 %:lla. Yökastelu on vahvasti perinnöllistä. Jos molemmat vanhemmat ovat olleet yökastelijoita, 80 %:lla heidän lapsistaan esiintyy yökastelua. Kastelun aiheuttajat ja tutkiminen Lapsen kuivaksi oppiminen vaatii useiden monimutkaisten ”taitojen” kehittymistä. Mm. virtsarakon pitää täyttyessään osata antaa merkki virtsaamistarpeesta, johon keskushermoston täytyy oppia vastaamaan (esim. heräämään sikeästäkin unesta). Lisäksi lapsen elimistö oppii myös pikkuhiljaa mm. vähentämään virtsan muodostamista öisin. Yökastelussa lapsi on jo oppinut päiväkuivaksi, mutta kastelee (kerran tai useammin) yöllä. Yleensä lapsi ei herää virtsarakon täyttymisen tunteeseen, vaan kastelee sänkynsä. Sikeäunisimmat lapset eivät herää vielä tähänkään, vaan saattavat nukkua heräämättä koko yön märässä sängyssä. Primaarisesta yökastelusta puhutaan, jos lapsi ei ole oppinut yökuivaksi tai ei ole ollut koskaan yli kuutta kuukautta yökastelematta. Puhdas yökastelu on eri asia kuin muista sairauksista tai tiloista aiheutuva kastelu. Muita syitä kastelulle ovat muun muassa neurologisesta tai muusta syystä johtuva virtsanpidätyskyvyttömyys (inkontinenssi), viivästyneestä kehityksestä johtuva kastelu (enuresis), tai sekakastelu eli päivä- ja yöaikainen kastelu. Päiväkastelu tarkoittaa päiväaikaista virtsan karkaamista ennen kuin lapsi ehtii wc:een. Joskus lapsi ei edes huomaa virtsan karkaamista. Myös ummetusta voi esiintyä. Päiväkastelun syynä voi olla vain lapsen syventyminen leikkeihin, jolloin virtsaamistarve jää huomiotta. Mikäli päiväkastelun taustalla on virtsatietulehdus, muina oireina voi esiintyä mm. kirvelyä virtsatessa, selkeää tiheävirtsaisuutta tai jopa lämpöä. Jos lapsella ole mitään muita oireita kuin yökastelu, minkäänlaisia tutkimuksia ei yleensä tarvita. Virtsatieinfektion ja muiden virtsassa näkyvien sairauksien (kuten sokeritauti tai munuaistauti) poissulkemiseksi virtsan liuskatesti (U-KemSeul) voidaan ottaa tarvittaessa. Puhtaan yökastelun tutkiminen, diagnosoiminen ja hoidon järjestäminen tapahtuu neuvolalääkärin, oman perusterveydenhuollon lääkärin, kuten terveyskeskuslääkärin, tai yksityislääkärin toimesta.