Osuvimmat tulokset: Välivuoto

Gynekologiset vuotohäiriöt tarkoittavat normaalista kuukautiskierrosta poikkeavia vuotoja, joihin luetaan mm. runsaat kuukautiset ja epäsäännölliset kuukautiset. Epäsäännölliset kuukautiset kattavat laajasti eri vuotohäiriöitä ja ovat hyvin yleisiä. Runsaista säännöllisistä kuukautisista kärsii jossakin elämänsä vaiheessa noin joka kolmas suomalaisnainen.Gynekologisten vuotohäiriöiden tyypit ja tutkiminenRunsas säännöllinen vuoto eli runsaat kuukautiset tarkoittavat normaalin kuukautiskierron rytmin mukaista runsasta kuukautisvuotoa. Usein vuodossa on mukana myös hyytymiä. Joskus runsaat kuukautiset voivat aiheuttaa anemian, mutta muut oireet ovat harvinaisia. Tarkemmin runsaista kuukautisista on kerrottu artikkelissa runsaat kuukautiset.Epäsäännöllisiin vuotohäiriöihin eli epäsäännöllisiin kuukautisiin luetaan epäsäännöllinen vuoto kuukautisten välillä (välivuoto), yli 36 vuorokautta tai alle 23 vuorokautta kestävät kuukautiskierrot, ovulaation eli kuukautisten keskivaiheen aikana tapahtuvat vuodot (ovulaatiovuoto) sekä hormonihoitoon tai ehkäisyyn liittyvät vuodot kuukautisten välillä (läpäisyvuoto). Yleensä epäsäännölliset kuukautiset eivät tuo mukanaan muita oireita. Epäsäännöllisistä kuukautisista voi katsoa tarkempaa tietoa artikkelista epäsäännölliset kuukautiset.Gynekologisten vuotohäiriöiden perustutkimuksiin kuuluu vuotohäiriön tyypin määrittely ja sukuelinten tutkiminen (gynekologinen tutkimus). Tarvittaessa runsaiden tai epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi lääkäri voi tehdä kaikututkimuksen (ultraäänitutkimus), mitata veren hemoglobiinin (perusverenkuva eli PVK) tai ottaa kilpirauhasen tai aivolisäkkeen toimintaa kuvaavia verikokeita.Jatkotutkimuksina saatetaan ottaa myös papa-koe tai kohdun limakalvonäyte, jotka molemmat otetaan emättimen kautta.

Epäsäännölliset kuukautiset tarkoittaa poikkeavaa tai voimakkaasti vaihtelevaa kuukautiskierron kestoa. Normaalin kuukautiskierron pituutena voidaan pitää 24-35 vuorokautta. Tätä tiheämmät tai harvemmat kuukautiset tai kuukautiskiertoon liittymättömät välivuodot voidaan lukea epäsäännöllisiin kuukautisiin. Epäsäännölliset kuukautiset ajoittaisena vaivana on erittäin yleinen oire, eikä sen taustalta yleensä löydy hoidettavaa syytä. Epäsäännöllisten kuukautisten aiheuttajat ja tutkiminenEpäsäännöllisiin vuotohäiriöihin luetaan normaalia kuukautiskiertoa tiheämpi kuukautiskierto (polymenorrea), harvempi kuukautiskierto (oligomenorrea) sekä epäsäännöllinen vuoto normaalin kuukautiskierron välillä (välivuoto), keskivaiheilla (ovulaatiovuoto) tai ehkäisyn aikana (läpäisyvuoto). Vuodon lisäksi ei yleensä esiinny muita oireita. Yleensä epäsäännölliset kuukautiset liittyvät ikään ja tavallisiin elämänmuutoksiin. Murrosiässä kuukautisten alkaessa kierto voi olla pitkäänkin epäsäännöllinen. Myös tiheä kuukautiskierto on tavallinen nuorilla tytöillä ja toisaalta vaihdevuosi-ikää lähestyvillä naisilla. Lisäksi elämänmuutokset ja stressi (kuten opiskeluun liittyvät paineet), nopea laihtuminen tai voimakas liikunta voivat aiheuttaa muutoksia kuukautiskiertoon. Syömishäiriöissä kuukautiskierron muutokset ovat hyvin tavallisia. Kuukautisvuodon siirtymisen tai poisjäännin yhteydessä on aina pidettävä mielessä myös raskauden mahdollisuus. Joskus epäsäännöllisten kuukautisten taustalta voi löytyä myös kohtuun liittyvä vaiva (kuten myooma), sisäsynnytintulehdus tai munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (ns. polykystiset munasarjat). Lisäksi pitkäaikaiset yleissairaudet (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja liikatoiminta tai diabetes) tai eräät lääkkeet (kuten epilepsialääkkeet) voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä vuotohäiriöitä.Muista gynekologisista vuorohäiriöistä on kerrottu erillisessä artikkelissa gynekologiset vuotohäiriöt.Epäsäännölliset kuukautiset voi todeta itsenäisesti, mutta niiden tarkan syyn selvittäminen vaatii yleislääkärin tai gynekologin (naistentautien erikoislääkäri) vastaanoton. Kuukautisten viivästyessä tai jäädessä pois on syytä tehdä raskaustesti, jos raskauden mahdollisuus on olemassa. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluu tiettyjen verikokeiden tarkistaminen (mm. keltarauhashormoni- eli prolaktiinipitoisuus ja kilpirauhasen toimintaa kartoittava TSH) ja usein myös gynekologinen tutkimus. Joskus myös emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus, papa-koe tai kohdun limakalvonäyte voi olla tarpeen.