Osuvimmat tulokset: Ihon kipu

Palovamma tarkoittaa ihon tai syvempien kudosten vaurioitumista lämmön, säteilyn tai syövyttävien aineiden vaikutuksesta. Vaurion vakavuuteen vaikuttavat aiheuttajan voimakkuus (esim. lämpötila) sekä altistumisen kesto. Tyypillinen palovamman aiheuttaja on kuuma vesi, mutta myös mm. aurinko voi polttaa ihoa ja aiheuttaa palovamman. Lievät palovammat ovat melko yleisiä, vakavammat taas melko harvinaisia.Palovamman oireet ja tutkimuksetPalovammat on perinteisesti totuttu jakamaan syvyyden ja vakavuuden perusteella kolmeen eri asteeseen. Käytännön kannalta luokittelu pinnallisiin ja syviin palovammoihin on kuitenkin toimiva.Pinnallinen palovamma (1. asteen vammat ja suurin osa 2. asteen vammoista) aiheuttaa ihon kipua ja punoitusta. Ihon tunto on kuitenkin säilynyt, haavapinta on kostea ja se kalpenee painettaessa (ns. kapillaarireaktio). Myös rakkuloita voi esiintyä, mutta ne ilmaantuvat tavallisesti vasta usean tunnin kuluttua vammasta. Pinnallinen palovamma parantuu yleensä itsestään viikon kuluessa, eikä se jätä arpia.Syvä palovamma (syvemmät 2. asteen ja kaikki 3. asteen vammat) vaurioittaa ihon kaikkia kerroksia ja vauriot voivat ulottua myös syvempiin kerroksiin. Tällöin vamma-alueen tunto on alentunut tai kokonaan poissa. Kipua voi kuitenkin esiintyä vamma-alueen reunaosissa. Alueelle voi myös kehittyä nopeasti nesterakkuloita. Lisäksi vaurioitunut iho on usein harmaa tai tumma ja pinnaltaan kuiva. Syvien palovammojen paraneminen kestää kauan ja vaatii aina lääkärin hoitoa, usein myös ihosiirteitä.Palovamman laajuutta arvioidaan vamma-alueen osuutena koko kehon pinta-alasta: kämmen vastaa 1 %, yläraaja ja pää 9 % , alaraaja 18 % ja ylävartalo 36 % ihon kokonaispinta-alasta. Yli 10 % laajuiset palovammat sekä kaikki syvät palovammat vaativat aina erikoishoitoa.Lääkärin tutkimukset ja hoitotoimet riippuvat palovamman laajuudesta ja tilanteen vakavuudesta. Lievemmissä palovammoissa lääkäri arvioi palovamman syvyyttä ja laajuutta mm. ihotuntoa sekä verenkierron tilaa tutkimalla. Jos kyseessä on esim. onnettomuuden aiheuttama laajempi palovamma, keskittyvät lääkärin toimenpiteet elintoimintojen (kuten hengityksen) turvaamiseen.

Karvatupen tulehdus eli follikuliitti tarkoittaa ihokarvan kiinnittymiskohdan paikallista tulehdustilaa. Se muistuttaa aknea ja voi esiintyä kaikkialla ihon karvoitusalueilla. Yleensä karvatuppitulehduksen aiheuttaa iholla normaalistikin elävä bakteeri (Staphylococcus aureus), mutta joskus myös muu bakteeri tai hiiva voi olla karvatupen tulehduksen taustalla. Satunnainen ja lievä karvatupen tulehdus on hyvin yleinen ja vaaraton vaiva varsinkin teini-ikäisillä nuorilla. Pienillä lapsilla tulehdus on harvinaisempi. Karvatupen tulehduksen oireet ja tutkiminen Karvatupen tulehdus aiheuttaa ihokarvan ympärille muutaman millimetrin kokoisen, punoittavan märkäpaiseen, joka on arka, kipeä tai kutittava. Ihomuutos muistuttaa aknessa tavattavaa märkäpäätä eli finniä. Tulehdus voi levitä lähialueelle ja tulehtuneita karvatuppia ilmestyä useampia. Usein oireet alkavat kuitenkin pikkuhiljaa itsestään laantua muutamassa päivässä ja märkäpaiseet häviävät tavallisesti parin viikon sisällä. Karvatuppitulehduksen syvemmässä muodossa tulehdus ulottuu syvälle karvan juureen, jolloin märkänäpyt kasvavat isommiksi tulehtuneiksi kohoumiksi ja niitä ympäröivä tulehtunut ihoalue laajenee. Tällöin puhutaan paiseesta eli furunkkelista. Jos tulehdus leviää ympäröivään kudokseen laajemmalle alueelle ihonsisäisten käytävien välityksellä, muodostuu isompi paiseryhmä eli karbunkkeli.  Karvatupen tulehdus syntyy herkemmin rasvaisille ihoalueille, kuten päänahkaan, hartioihin, parran tai nivusten alueelle.  Karvatupen tulehdus on helppo todeta itsekin: pienen, punoittavan märkäpaiseen keskellä kasvaa aina karva. Yleis- tai ihotautilääkärin arvio voi olla tarpeen pitkittyneissä tai hankalissa tapauksissa, jolloin otetaan huomioon myös muiden ihotautien mahdollisuus.