Osuvimmat tulokset: Näköhäiriö

Kaihi on silmän linssin eli mykiön sairaus, jossa linssin läpinäkyvyys huononee ja tästä johtuen näkökyky heikentyy. Yleisimmin kaihilla tarkoitetaan ikääntymisestä johtuvaa kaihia (harmaakaihi), jota esiintyy yli 65-vuotiaista joka kolmannella.Kaihin oireet ja tutkimuksetKaihin keskeisin oire on näkökyvyn vähittäinen heikentyminen. Ensimmäisenä oireena on usein hämäränäön huononeminen tai lukemisen vaikeutuminen. Myöhemmässä vaiheessa oireina voi esiintyä esimerkiksi värinäön heikentymistä ja värien haalistumista. Likitaitteisuus voi lisääntyä, ja tämän vuoksi lähinäkö saattaa hetkellisesti parantua (jopa lukulasit saattavat käydä tarpeettomiksi). Lähinäön parantuminen on kuitenkin väliaikaista ja taudin edetessä myös lähinäkö alkaa huonontua.Kaihin toteaminen vaatii yleislääkärin tai silmälääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla tehtäviin perustutkimuksiin kuuluu näkökyvyn mittaaminen. Lisäksi yleislääkäri voi tähystää silmää silmälampulla eli oftalmoskoopilla ja tätä varten hän saattaa laajentaa mustuaisen käyttämällä silmätippoja. Silmälääkäri pystyy havaitsemaan myös alkavat kaihimuutokset erityisen silmämikroskoopin avulla.

Näköhäiriöt tarkoittavat näkökyvyssä tapahtuneita muutosta, joka voi ilmaantua äkillisesti tai pitkän ajan kuluessa. Osa näköhäiriöistä on vaarattomia, mutta taustalla voi olla myös vakava silmäsairaus.Näköhäiriöt ja niiden aiheuttajat, näköhäiriöiden tutkiminenNäköhäiriöt sekä niihin liittyvät oireet vaihtelevat häiriön aiheuttajan mukaan. Päänsärkyyn liittyvät sahalaitakuviot näkökentässä ovat migreenin tyypillisiä oireita. Harsomaiset samentumat ja salamointi näkökentässä voivat viitata lasiaisen eli silmän sisällä olevan hyytelöpallon irtoamiseen, jolloin lääkäriin on hyvä hakeutua muutaman viikon kuluessa. Verkkokalvon irtauma puolestaan aiheuttaa tumman ja yhtenäisen varjon näkökentässä – myös viivat voivat vääristyä ja taipua. Tällöin silmätutkimuksiin tulisi mennä muutaman päivän sisällä.Mikäli näkökyky heikkenee vähitellen iän myötä, on kyseessä tavallisesti silmän taittovirhe tai harmaakaihi. Jos näkökyvyn heikkenemiseen liittyy myös viivojen vääristymistä ja taipumista, kyse voi olla silmänpohjan rappeumasta, jolloin lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia muutaman viikon sisällä. Hitaasti kehittyvä näkökenttäpuutos voi johtua myös glaukoomasta eli silmänpainetaudista. Jos näkökyky häviää toisesta silmästä kokonaan, taustalla voi olla lasiaisen verenvuoto, tukos verkkokalvon verisuonituksessa, epäpuhtaan alkoholin (metanoli) nauttiminen tai aivoverenkiertohäiriö (katso aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Tällöin lääkäriin pitää hakeutua mahdollisimman nopeasti. Mikäli näkökyvyn hämärtymiseen liittyy silmänseudun kipua tai valonarkuutta, taustalla voi olla äkillinen silmänpainekohtaus tai värikalvon tulehdus. Lääkäriin on syytä hakeutua tällöin viivyttelemättä. Ohimokipu yhdistyneenä näkökyvyn hämärtymiseen viittaa ohimovaltimon tulehdukseen (temporaaliartriitti), mikä edellyttää myös välitöntä hoitoa.Näköhäiriön syyn tarkempi selvittäminen vaatii aina yleislääkärin tai silmälääkärin tutkimusta. Vastaanotolla tehtävään perustutkimukseen kuuluu mm. näöntarkkuuden mittaaminen, näkökenttien ja mustuaisten tutkiminen, silmänpaineen mittaaminen sekä silmänpohjan tähystäminen silmälamppua eli oftalmoskooppia käyttäen. Silmälääkäri voi lisäksi käyttää erityistä silmämikroskooppia silmän tilanteen tutkimiseksi.

Glaukooma eli silmänpainetauti (myös ”viherkaihi”) tarkoittaa silmän näköhermoa vaurioittavaa sairautta. Yleisimmin sen syynä on kohonnut silmänsisäinen paine, joka vaurioittaa silmän rakenteita. Glaukooma voi kuitenkin kehittyä myös normaalipaineiseen silmään, jolloin näköhermo vaurioituu esim. verenkierron häiriöiden vuoksi. Glaukooma kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan, mutta se voi olla myös äkillinen ja vaatia välitöntä hoitoa. Glaukooma yleistyy iän myötä ja yli 50-vuotiaista siitä kärsii jo noin 1,5 %.Glaukooman oireet ja tutkiminenGlaukooma ei useinkaan aiheuta oireita taudin alkuvaiheessa eikä pikkuhiljaa kohoavaa silmänpainetta tavallisesti tunne. Normaali silmänpaine on 10-21 elohopeamillimetriä (mmHg) ja mikäli paine nousee yli 30 mmHg:n, näköhermon vaurioitumisen eli glaukooman riski nousee monikymmenkertaiseksi.Mikäli näköhermo vaurioituu ja kehittyy varsinainen glaukooma, sen oireita ovat mm. heikentynyt tai sumentunut näkö sekä näkökenttäpuutokset (vaikeus nähdä tiettyä osaa näköalueesta esim. toisella silmällä katsottaessa).Äkillinen silmänpainekohtaus (ns. akuutti sulkukulmaglaukooma) on välitöntä hoitoa vaativa tila, jossa silmänpaine nousee äkillisesti hyvin korkealle. Nopea paineen nousu voi aiheuttaa mm. kovaa päänsärkyä, silmäkipua, pahoinvointia ja oksentelua. Lisäksi silmä voi punoittaa, näkö heikentyä ja valojen ympärille voi ilmaantua sädekehiä tai sateenkaarirenkaita. Kipeässä silmässä mustuainen voi olla paljon suurempi toiseen silmään verrattuna.Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. silmän sekä näön tutkiminen glaukoomaa epäiltäessä. Yleislääkärikin voi mitata silmänpaineen erillisen mittarin avulla. Toimenpide on täysin kivuton. Itse glaukooman toteamiseen silmänpaineen mittaus on kuitenkin riittämätön menetelmä, koska silmänsisäinen paine voi glaukoomassa olla myös normaali.Varsinaiset glaukoomatutkimukset ovat silmälääkärin vastuulla. Apuna tutkimuksissa käytetään mm. erillistä silmämikroskooppia, ns. kammiokulman tarkistamista sekä näkökenttätutkimuksia.