Osuvimmat tulokset: Haava

Säärihaava tarkoittaa pitkäaikaista haavaa säären alueella. Yleensä säärihaavan synnyn takana on verisuonten (joko laskimoiden tai valtimoiden) huono toiminta. Usein taustalta löytyy myös pitkäaikaisia sairauksia, kuten diabetes tai sydämen vajaatoiminta. Säärihaava yleistyy iän myötä. Noin pari henkilöä sadasta saa jossain elämänsä vaiheessa säärihaavan.Säärihaavan aiheuttajat ja tutkiminenSäärihaava voi olla joko laskimo- tai valtimoperäinen. Laskimoperäinen säärihaava sijaitsee yleisimmin säären sisäosissa, sisemmän nuppiluun (kehräsluu) yläpuolella. Haava on usein epäsäännöllisen muotoinen tai pyöreä ja keskellä voi olla kellertävää eritettä. Alaraajassa saattaa olla myös esimerkiksi turvotusta ja suuria suonikohjuja – myös ihon väri saattaa muuttua ruskehtavaksi. Laskimoperäinen säärihaava on usein suhteellisen kivuton.Valtimoperäinen säärihaava sijaitsee yleensä alempana jalkaterän tai varpaiden alueilla, mutta voi sijaita myös ylempänä säären alueella. Haava vaikuttaa kuivalta ja on usein hyvinkin kipeä. Alaraaja voi tuntua lisäksi viileältä.Yleensä säärihaavan taustalla on laskimoiden vajaatoiminta (katso jalkojen turvotus), diabetes, sydämen vajaatoiminta tai valtimotauti (katso sepelvaltimotauti). Harvinaisia säärihaavan aiheuttajia ovat mm. nivelreuma, haavautuva ihotulehdus ja vaskuliitti eli verisuonitulehdus.Lääkärin perustutkimuksiin säärihaavan vuoksi kuuluvat mm. muiden perussairauksien läpikäynti, jalkojen ihon tarkastelu ja verenpainesuhteen mittaaminen jalasta ja olkavarresta (ns. ABI-määritys). Lisäksi lääkäri tunnustelee pulssit ja tutkii tarvittaessa jalkojen valtimoiden verenkierron erityisen ultraäänilaitteen avulla (ns. dopplerlaite).Jos ollaan harkitsemassa verisuonikirurgista leikkausta, voidaan jalkojen verenkiertoa tutkia tarkemmin mm. varjoainekuvauksella.

Haava tarkoittaa ihoon tai limakalvolle syntynyttä vauriota. Haavoiksi luetaan mm. tapaturmaisesti syntyvät pistohaava, viiltohaava jai ruhjehaava. Puremahaava syntyy pureman seurauksena, painehaava pitkäaikaisemman paineen vaikutuksesta ja säärihaava mm. huonon verenkierron pohjalta. Etenkin tapaturmaisesti syntyneiden haavojen arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon haavan syvyys sekä mahdollisten muiden, alla sijaitsevien kudosten (kuten hermot tai lihasten jänteet) vaurioituminen. Haavan oireet ja tutkiminen Tapaturmaisesti syntyvien haavojen (mm. pistohaava, viiltohaava tai ruhjehaava) aiheuttamat oireet riippuvat haavan sijainnista, syvyydestä ja laajuudesta sekä syntytavasta. Syvemmät ja laajemmat haavat voivat vuotaa runsaastikin verta. Viiltohaava voi mm. vahingoittaa ihon alla syvempänä sijaitsevia lihasten jänteitä tai hermoja. Pistohaavat voivat olla salakavalia, koska ohuet pistovälineet voivat ulottua syvällekin ilman selkeitä ulospäin näkyviä vaurioita. Joskus haavat voivat myös tulehtua, jolloin haavan alueelle ilmaantuu punoitusta, turvotusta, kipua tai märkäisen eritteen vuotamista. Puremahaava on erityisen herkkä tulehtumaan. Säärihaavaa on käsitelty erillisessä artikkelissa (katso säärihaava). Haavan tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, kirurgin tai plastiikkakirurgin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. haavan tarkastelu sekä alueella sijaitsevien muiden kudosten ja elinten tutkiminen. Tarvittaessa lääkäri tarkistaa myös verenkierron ja hermoston tilan sekä lihasten toiminnan.

Puremahaava tarkoittaa eläimen tai toisen ihmisen hampaiden aiheuttamaa haavaa iholla. Yleisimpiä puremahaavoja ovat koiran purema ja kissan purema. Koska suussa ja hampaissa on paljon bakteereja, puremahaavat tulehtuvat muita haavoja useammin: koiran puremista tulehtuu alle viidennes, toisen ihmisen puremista hieman useampi, mutta kissan puremista jopa yli puolet. Puremahaavan oireet ja tutkiminen Puremahaava aiheuttaa oireita sekä itse haavan että haavan mahdollisen myöhemmän tulehtumisen kautta. Pieni ja pinnallinen puremahaava aiheuttaa yleensä vain pientä kipua ja verenvuotoa. Suurempi ja syvempi puremahaavat voi rikkoa myös syvempiä kudoksia. Tällöin kipu on yleensä voimakkaampaa ja verenvuoto runsaampaa. Alue voi myös turvota reilusti. Erityisesti kissan purema voi olla salakavalan syvä, vaikka se ei näyttäisikään suurelta. Joskus puremahaava tulehtuu myöhemmin. Tähän ovat syynä joko purijan suun bakteerit ja virukset tai ihorikon syntyessä ihon pinnalta kulkeutuvat bakteerit. Tulehduksen merkit ilmaantuvat yleensä noin vuorokauden kuluessa: oireina voi olla mm. ihon punoitusta, kuumotusta tai turvotusta sekä märkäisen eritteen valumista haavasta. Puremahaavoissa on hyvä ottaa huomioon myös rabieksen (vesikauhun eli raivotaudin) mahdollisuus. Tämä on syytä muistaa sekä luonnossa elävien että kotieläimien kohdalla, varsinkin jos pureman aiheuttanut eläin käyttäytyy oudosti. Kyyn puremasta on kerrottu erillisessä artikkelissa kyyn purema. Puremahaavan tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, lastenlääkärin, ihotautilääkärin tai plastiikkakirurgin vastaanotolla. Lääkäri tarkastaa puremahaavan alueen sekä tutkii tarvittaessa mm. verenkierron, hermojen ja lihasten toimintaa. Tulehdusepäilyssä haava-alueelta voidaan ottaa viljelynäyte. Jos puremahaavan on aiheuttanut toinen ihminen, on syytä selvittää kantaako purija hepatiitti- tai HI-virusta. Vesikauhu- eli rabiesepäilyssä lääkäri voi toimia yhdessä eläinlääkärin kanssa pureman aiheuttaneen eläimen tutkimiseksi.