Osuvimmat tulokset: Väsymys

Eteisvärinä eli flimmeri tarkoittaa tilaa, jossa sydämen eteiset supistuvat epäsäännöllisesti ja nopeasti. Sydämen eteisten tehtävä on normaalisti säännöllisesti supistumalla pumpata niihin tullut veri kammioihin, joista veri lähtee eteenpäin verisuonistoon. Eteiset rytmittävät myös kammioiden supistumista. Eteisvärinässä eteisten epäsäännöllisen ja nopean supistumisen vuoksi kammiotkaan eivät enää supistu säännöllisesti ja sydämen normaali tasainen rytmi häiriintyy. Usein flimmerin taustalla on jokin sydänsairaus. Yli 45-vuotiaista neljä henkilöä kymmenestä saa eteisvärinän elämänsä aikana.Eteisvärinän oireet ja tutkiminenEteisvärinän eli flimmerin tyyppioire on nopea ja epäsäännöllinen pulssi, johon usein liittyy suorituskyvyn heikkenemistä ja ahdistavaa oloa. Muina oireina eteisvärinä aiheuttaa mm. rintakipua, huimausta ja väsymystä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja joskus eteisvärinä saattaa olla täysin oireetonkin.Eteisvärinä aiheuttaa myös sydämen pumppaustehon heikentymistä, minkä aiheuttamista oireista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa sydämen vajaatoiminta.Eteisvärinä on mahdollista havaita itsekin pulssia tunnustelemalla, mutta vaivan tutkiminen vaatii aina käyntiä yleislääkärin tai kardiologin (sydänsairauksien erikoislääkäri) vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen eteisvärinää epäiltäessä kuuluvat mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä verenpaineen mittaaminen. Epätasainen eteisvärinärytmi näkyy sydänfilmissä (EKG). Yleensä lääkäri määrää myös keuhkojen röntgenkuvan sekä muutamia verikokeita.

Mykoplasma pneumoniae on pienikokoinen bakteeri, joka aiheuttaa normaalisti melko lieväoireisia hengitystietulehduksia. Tauti on tavallinen lapsilla ja nuorilla, ja se esiintyy usein epidemioina. Mykoplasman aiheuttama tulehdus parantuu normaalisti itsestään, mutta oireet voivat kestää jopa 2-3 viikkoa. Joskus hoidoksi voidaan tarvita myös antibiootteja. Mykoplasma-tulehduksen oireet ja tutkiminen Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.  Mykoplasma on mahdollinen, jos epidemia on meneillään tai jos potilaan lähipiirissä on todettu mykoplasma-tulehdus, ja oireet ovat samantyyppiset. Tavallisesti mykoplasmaa aletaan epäillä silloin, kun yskä ja muut oireet sekä rasituksessa aaltoileva kurkun karheus ja lievä kuumeilu jatkuvat pidempään. Silloin lääkärillä käynti voi olla paikallaan. Tulehduksesta voi seurata pidempikin alikuntoisuus, vaikka tauti itsessään on parantunut. Mykoplasma voi aiheuttaa myös keuhkokuumeen, ja huonosti hoidettuun tulehdukseen voi liittyä jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, korvatulehdus tai jopa sydänlihastulehdus (myokardiitti). Lääkäri voi tutkimisen lisäksi tarkistaa yleiset tulehdusveriarvot. Ne voivat olla normaalit tai hieman koholla. Lisäksi voidaan mitata mykoplasma -vasta-aineita, joita on kahta eri muotoa: Taudin aktiivisessa vaiheessa nousevat IgM-luokan vasta-aineet ja pidemmäksi ajaksi koholle jäävät IgG-luokan vasta-aineet. Vasta-ainetasot voivat taudin alkuvaiheessa olla normaalit, ja nousua saattaa näkyä vasta parin viikon sisään otettavassa uudessa näytteessä, mikä varmistaa tuoreen tulehduksen. Joskus harvoin diagnoosi varmistuu yhdestä näytteestä. Myös mykoplasma-pikatestejä on olemassa, mutta niitä ei ole aina käytettävissä.  Mykoplasma-tulehdus ei anna pysyvää vastustuskykyä taudille, joten sairauden voi saada uudelleen. Hankalaksi mykoplasman diagnosoinnin tekee se, että uuden tulehduksen yhteydessä akuutin vaiheen vasta-aineet eivät välttämättä nouse samalla lailla kuin ensimmäisen tartunnan aikana. Joskus korkeiden IgG-luokan vasta-aineiden tulkitaan virheellisesti tarkoittavan tuoretta mykoplasma-infektiota, ja potilasta saatetaan hoitaa pitkälläkin antibioottikuurilla.