Osuvimmat tulokset: Huimaus

Rytmihäiriö tarkoittaa sydämen rytmin epätasaisuutta, poikkeavaa nopeutumista tai hidastumista. Yleensä kyse on vaarattomasta ja hyvänlaatuisesta oireesta, mutta taustalla voi olla myös vakavampia syitä, kuten sydämen johtumishäiriö tai eteisvärinä. Ainakin ajoittaisia rytmihäiriöitä esiintyy joka toisella suomalaisella.Rytmihäiriön aiheuttajat ja tutkiminenRytmihäiriö on moninainen käsite. Rasituksessa havaittava sydämen rytmin nopeutuminen on osa sydämen normaalia toimintaa. Samoin hengityksen tahdissa tapahtuva sykkeen nopeutuminen ja hidastuminen on normaalia. Varsinainen sydämen rytmihäiriö voidaan aistia hyvin eri tavoin: sydän voi ”tykyttää”, ”muljahdella”, ”jättää lyöntejä väliin” tai ”lyödä tyhjää”.Yleisin rytmihäiriölaji on ns. hyvänlaatuinen lisälyöntisyys. Tällöin sydän lyö tavallisen lyönnin perään nopeasti uuden lyönnin, jota seuraa tavallista pitempi tauko. Yleensä tämä tauko ja sitä seuraava voimakas lyönti aistitaan sydämen ”pysähtymisenä” ja ”muljahduksena”. Kyse on yleisestä ja vaarattomasta ilmiöstä, johon ei liity rintakipua, hengenahdistusta tai pyörtymistä. Lisälyöntisyys on tavallista kaikenikäisillä.Nopealyöntisyyttä aiheuttavista rytmihäiriöistä yleisimpiä ovat kaikenikäisillä esiintyvä supraventrikulaarinen takykardia (SVT) ja erityisesti vanhuksilla yleinen eteisvärinä. SVT on häiriö sydänlihaksen sähköisessä toiminnassa, jolloin sydämen sähköinen pulssi yleensä kiertää kehää eteisten ja kammioiden välillä. Sydämen tykyttely alkaa tällöin äkillisesti, kuin katkaisijasta kääntämällä. Lisäksi voi esiintyä hengenahdistusta ja pyörryttävää oloa. Eteisvärinässä eli flimmerissä puolestaan pulssi on nopea ja epäsäännöllinen. Muina oireina on tavallisesti suorituskyvyn heikkeneminen ja ahdistava olo, mutta joskus eteisvärinä voi olla pettävän vähäoireinenkin.Hidasta pulssia aiheuttavista rytmihäiriöistä yleisimpiä ovat tahdistinsolmukkeen huono toiminta tai sydämen sähköisen johtoradan vaurio. Poikkeavaa hidaslyöntisyyttä esiintyy lähinnä vanhuksilla ja sen muita oireita ovat huimaus, rintatuntemukset ja pyörtyminen.Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen mahdollisen rytmihäiriön vuoksi kuuluu mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä verenpaineen mittaaminen. Yleensä otetaan myös sydänfilmi eli EKG. Tilanteen mukaan lääkäri saattaa määrätä myös keuhkojen röntgenkuvan ja muutamia verikokeita. Tarvittaessa sydäntauteihin erikoistunut lääkäri (kardiologi) voi tehdä jatkotutkimuksia, kuten sydämen ultraääni- eli kaikukuvauksen, EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin tai sydämen rasituskokeen (rasitus-EKG).

Eteisvärinä eli flimmeri tarkoittaa tilaa, jossa sydämen eteiset supistuvat epäsäännöllisesti ja nopeasti. Sydämen eteisten tehtävä on normaalisti säännöllisesti supistumalla pumpata niihin tullut veri kammioihin, joista veri lähtee eteenpäin verisuonistoon. Eteiset rytmittävät myös kammioiden supistumista. Eteisvärinässä eteisten epäsäännöllisen ja nopean supistumisen vuoksi kammiotkaan eivät enää supistu säännöllisesti ja sydämen normaali tasainen rytmi häiriintyy. Usein flimmerin taustalla on jokin sydänsairaus. Yli 45-vuotiaista neljä henkilöä kymmenestä saa eteisvärinän elämänsä aikana.Eteisvärinän oireet ja tutkiminenEteisvärinän eli flimmerin tyyppioire on nopea ja epäsäännöllinen pulssi, johon usein liittyy suorituskyvyn heikkenemistä ja ahdistavaa oloa. Muina oireina eteisvärinä aiheuttaa mm. rintakipua, huimausta ja väsymystä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja joskus eteisvärinä saattaa olla täysin oireetonkin.Eteisvärinä aiheuttaa myös sydämen pumppaustehon heikentymistä, minkä aiheuttamista oireista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa sydämen vajaatoiminta.Eteisvärinä on mahdollista havaita itsekin pulssia tunnustelemalla, mutta vaivan tutkiminen vaatii aina käyntiä yleislääkärin tai kardiologin (sydänsairauksien erikoislääkäri) vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen eteisvärinää epäiltäessä kuuluvat mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä verenpaineen mittaaminen. Epätasainen eteisvärinärytmi näkyy sydänfilmissä (EKG). Yleensä lääkäri määrää myös keuhkojen röntgenkuvan sekä muutamia verikokeita.

Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriön muoto, jolle on tyypillistä kohtauksittaisuus (ns. paniikkikohtaukset) sekä pelko kohtausten uusiutumisesta. Paniikkihäirin taustalla on usein monia eri tekijöitä, kuten elämän vastoinkäymisiä, stressiä tai hankalia ristiriitatilanteita. Tyypillisesti ensimmäinen kohtaus ilmenee nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä. Paniikkihäiriöstä kärsii noin 3 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Naiset kärsivät vaivasta noin kaksi kertaa miehiä useammin.Paniikkihäiriön oireet ja tutkiminenPaniikkihäiriö aiheuttaa kohtauksia, joiden aikana kehossa voi tuntua hyvinkin erilaisia oireita: hengenahdistusta, huimauksen tunnetta, puutumista tai pistelyä, hikoilua, vapinaa tai sydämen tykytystä. Myös rintakipua tai pahoinvointia voi esiintyä. Näiden lisäksi kohtaukseen voi liittyä kuolemanpelkoa, pelkoa sekoamisesta tai epätodellista oloa. Oireet alkavat usein muutamassa minuutissa ja kestävät tavallisesti joitakin kymmeniä minuutteja.Jos paniikkikohtaukset toistuvat, voi pelko kohtausten uusiutumisesta kasvaa. Tällöin henkilö saattaa muuttaa käyttäytymistä tilanteissa, joissa hän pelkää paniikkikohtausten tulevan. Tämä voi johtaa esimerkiksi julkisten paikkojen välttelyyn.Epäily paniikkihäiriöstä voi herätä oireiden perusteella, mutta varma diagnoosin tekeminen edellyttää yleislääkärin tai psykiatrin vastaanottoa. Lääkärin perustutkimuksiin paniikkihäiriötä mietittäessä kuuluu kattava oireilun selvittely tutkittavan kanssa keskustelemalla. Jotkin elimistön sairaudet (kuten kilpirauhasen liikatoiminta tai lisämunuaisen sairaudet) saattavat aiheuttaa samankaltaista oireilua. Tällöin verikokeista voi olla hyötyä muiden vaivojen poissulkemiseksi.