Osuvimmat tulokset: Hikoilu

Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriön muoto, jolle on tyypillistä kohtauksittaisuus (ns. paniikkikohtaukset) sekä pelko kohtausten uusiutumisesta. Paniikkihäirin taustalla on usein monia eri tekijöitä, kuten elämän vastoinkäymisiä, stressiä tai hankalia ristiriitatilanteita. Tyypillisesti ensimmäinen kohtaus ilmenee nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä. Paniikkihäiriöstä kärsii noin 3 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Naiset kärsivät vaivasta noin kaksi kertaa miehiä useammin.Paniikkihäiriön oireet ja tutkiminenPaniikkihäiriö aiheuttaa kohtauksia, joiden aikana kehossa voi tuntua hyvinkin erilaisia oireita: hengenahdistusta, huimauksen tunnetta, puutumista tai pistelyä, hikoilua, vapinaa tai sydämen tykytystä. Myös rintakipua tai pahoinvointia voi esiintyä. Näiden lisäksi kohtaukseen voi liittyä kuolemanpelkoa, pelkoa sekoamisesta tai epätodellista oloa. Oireet alkavat usein muutamassa minuutissa ja kestävät tavallisesti joitakin kymmeniä minuutteja.Jos paniikkikohtaukset toistuvat, voi pelko kohtausten uusiutumisesta kasvaa. Tällöin henkilö saattaa muuttaa käyttäytymistä tilanteissa, joissa hän pelkää paniikkikohtausten tulevan. Tämä voi johtaa esimerkiksi julkisten paikkojen välttelyyn.Epäily paniikkihäiriöstä voi herätä oireiden perusteella, mutta varma diagnoosin tekeminen edellyttää yleislääkärin tai psykiatrin vastaanottoa. Lääkärin perustutkimuksiin paniikkihäiriötä mietittäessä kuuluu kattava oireilun selvittely tutkittavan kanssa keskustelemalla. Jotkin elimistön sairaudet (kuten kilpirauhasen liikatoiminta tai lisämunuaisen sairaudet) saattavat aiheuttaa samankaltaista oireilua. Tällöin verikokeista voi olla hyötyä muiden vaivojen poissulkemiseksi.

Hikoilu on elimistön normaali reaktio, jonka tarkoituksena on säädellä ruumiinlämpöä. Ihon lämpötila laskee, kun hikirauhasista erittyvä hiki haihtuu ihon pinnalta. Normaalisti ihon pinnalta haihtuukin jopa puoli litraa nestettä vuorokauden aikana. Joskus hikoilu voi kuitenkin olla haittaavaa: yöhikoilu, liikahikoilu ja vähentynyt hikoilu tai hikoilun puute voivat häiritä eri tavoin. Yleensä häiritsevälle hikoilulle ei löydetä selkeää syytä, mutta joskus se voi olla myös jonkin sairauden tai vaivan aiheuttamaa. Yöhikoilu ja lievä liikahikoilu ovat melko yleisiä oireita, kun taas vain harvat kärsivät vähentyneestä hikoilusta tai hikoilun puutteesta.Poikkeavan hikoilun aiheuttajat ja tutkiminenYöhikoilu tarkoittaa liiallista hikoilua yöaikaan. Hikoilu on yleensä niin runsasta, että hiukset, vuodevaatteet ja yöasu ovat selvästi märät. Joskus yöhikoiluun voi liittyä myös liiallista päiväaikaista hikoilua. Vaiva johtuu yleensä liian korkeasta makuuhuoneen lämpötilasta tai liian paksusta peitosta, mutta myös vaihdevuodet, lihavuus, uniapnea sekä runsaampi alkoholin käyttö voivat aiheuttaa yöhikoilua. Joskus harvoin myös tietyt syövät (kuten imusolmukesyöpä tai leukemia) voivat olla uutena oireena alkaneen yöhikoilun taustalla. Tällöin vaivaan liittyy yleensä kuitenkin myös muita selkeästi uusia oireita kuten yleistä väsymystä tai suurentuneita imusolmukkeita.Liikahikoilu tarkoittaa niin runsasta hikoilua, että se haittaa päivittäistä elämää. Eniten hikoilevia paikkoja ovat mm. kädet, jalat, kainalot ja vartalon alue – joskus myös kasvot ja pää. Käsien runsaan hikoilun voi tuntea kädenpuristuksessa selkeästi nihkeänä tai märkänä puristuksena. Jalkojen tai vartalon runsas hikoilu voi kastella vaatteet läpimäriksi, jopa käyttökelvottomiksi. Hikoilu voi myös aiheuttaa hajuhaittoja.Liikahikoilu voi olla osittain perinnöllistä, jolloin jännitys tai henkinen stressi lisäävät hikoilua yleensä selvästi. Usein liikahikoilulle ei löydy selkeää syytä, mutta joskus sen aiheuttajana voivat olla mm. vaihdevuodet, kilpirauhasen liikatoiminta tai diabetes. Myös paniikkihäiriö voi aiheuttaa runsasta hikoilua. Vähentynyt hikoilu ja hikoilun puute ovat selkeästi yllä mainittuja vaivoja harvinaisempia. Oireena on lämpimässä tilassa tai liikkuessa kehittyvä tukala olo ja ihon punoitus, koska elimistön hukkalämpö ei pääse poistumaan hikoilun kautta. Usein nämä oireet ovat kuitenkin lieviä, eivätkä täten myöskään aiheuta haittaa päivittäisessä elämässä. Vähentynyt hikoilu voi johtua mm. ihon kehityshäiriöstä (hikirauhasia selkeästi normaalia vähemmän) tai tietyistä lääkkeistä (mm. epilepsialääke topimaraatti sekä vanhemman polven masennuslääkkeet). Niin sanotussa itsesyntyisessä hikoiluhäiriössä hikoilu voi olla normaalia esimerkiksi jännitystilanteessa, mutta ihon lämpötilan nousu ei laukaisekaan hikoilureaktiota. Tällöin hikoilu on vähentynyt mm. liikunnan tai saunomisen yhteydessä. Poikkeavan hikoilun vuoksi lääkäri suorittaa niin sanotun yleistutkimuksen, johon kuuluvat mm. keuhkojen ja sydämen kuuntelu, verenpaineen mittaus, karkea hermoston tutkimus sekä ihon, imusolmukkeiden ja kilpirauhasen tarkastus. Tarvittaessa lisätutkimuksina voidaan ottaa verikokeita yleistutkimusten mahdollisten löydösten ohjaamana (mm. hemoglobiini, kilpirauhasarvot, verensokeri ja tulehdusarvot).