Osuvimmat tulokset: Näppylät

Vesirokko on herpesviruksiin kuuluvan Varicella zoster -viruksen aiheuttama kuumeinen rokkosairaus. Vesirokkovirus leviää hyvin herkästi pisaratartuntana, kuten aivastuksesta tai rakkuloiden eritteen kautta. Vesirokko sairastetaan yleensä vain kerran elämässä, sillä sairastettu infektio antaa taudille lähes aina elinikäisen vastustuskyvyn. Vesirokkovirus jää muiden herpesvirusten tapaan elimistöön asumaan, ja voi siten myöhemmin aktivoitua aiheuttaen paikallisen ihon tulehdustilan, vyöruusun. Suomessa lähes kaikki lapset sairastavat taudin ennen kouluikää ja vain pieni osa aikuisista on säästynyt vesirokolta. Kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2017 lisätty vesirokkorokote tullee kuitenkin suureksi osaksi poistamaan taudin väestöstämme. Vesirokon oireet ja tutkiminen Vesirokko tunnetaan sen klassisesta oireesta eli iholle ilmaantuvista punoittavista ja kutisevista paukamista, jotka muuttuvat myöhemmin nestepitoisiksi rakkuloiksi. Vesirokkorakkulat samenevat ja niiden pinta rikkoutuu usein itsestään. Rikkoutuneet rakkulat ovat kosteita ja ne rupeutuvat parin päivän kuluessa. Rakkuloita ilmaantuu tyypillisesti koko kehon alueelle, myös päänahkaan sekä joskus suun limakalvolle. Uusia rakkuloita ilmaantuu yleensä 3-4 vuorokauden ajan. Tämän vuoksi iholla on usein nähtävissä eri kehitysvaiheissa olevia rakkuloita. Vesirokon muita oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus ja väsymys sekä joskus yskä. Nämä yleisoireet voivat ilmaantua jo ennen rakkuloiden puhkeamista. Vesirokon tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen (itämisaika) menee 10-21 vuorokautta. Mitä pienempänä vesirokon sairastaa, sitä lievempi tauti on yleensä. Lievimmillään vesirokko voi ilmentyä vain muutamana rakkulana. Teini-ikäisillä ja aikuisilla tauti on sen sijaan usein raju ja siihen liittyy useammin muitakin tulehdustiloja. Erityisesti raskaana olevilla vesirokko vaatii aina sairaalahoitoa. Vesirokon uusiutuminen on harvinaista. Vesirokkoviruksen aktivoitumisen seurauksena puhkeava vyöruusu voidaan joskus todeta lapsellakin. Jos lapsella esiintyy toistuvasti vyöruusua, tästä tulee keskustella lääkärin kanssa. Vesirokko voi aiheuttaa jälkitautina eli komplikaationa ihon bakteeritulehduksen, korvatulehduksen, keuhkokuumeen tai harvinaisen keskushermostotulehduksen. Joskus vesirokon jälkeen saattaa ilmetä muutaman päivän kestävä tasapainovaikeus merkkinä vesirokkoon liittyvästä pikkuaivojen tulehduksesta. Juuri sairastetun vesirokon jälkeen ilmaantuva tasapainovaikeus ilman muita oireita on lähtökohtaisesti vaaraton ja paranee yleensä itsestään. Lääkäri toteaa vesirokon oireiden eli tyypillisten rakkuloiden perusteella. Tutkimuksia tarvitaan erittäin harvoin. Tarvittaessa rakkulanesteen vesirokkovirusta voidaan tutkia erillisen näytteen (virusviljely tai antigeeniosoitus) avulla. Mahdolliset keskushermostotulehdusepäilyt tutkitaan aina sairaalaoloissa.

Enterorokko on enterovirusryhmään kuuluvan viruksen aiheuttama tauti, jonka oirekuva voi olla hyvin monimuotoinen. Enteroviruksia on yli 60 erilaista ja ne tarttuvat sekä hengitystie-eritteiden että ulosteen välityksellä. Aika tartunnasta oireiden alkuun (itämisaika) on muutamasta vuorokaudesta viikkoon. Enterovirusinfektioita sairastavat kaikenikäiset lapset erityisesti loppukesäisin ja alkusyksyisin. Tavallisimmin perheen alle 10-vuotiaat lapset sairastuvat tautiin, jonka jälkeen infektio voi tarttua myös aikuisiin. Enterorokon oireet ja toteaminen Enteroryhmän viruksista coxsackievirukset aiheuttavat tavallisimmin suutulehdusta. Koska tautiin liittyy usein myös käsien ja jalkojen rakkulointi, käytetään taudista nimitystä käsi-suu-jalkatauti (hand, foot and mouth disease). Jos infektio on pelkästään suussa (nimeltään herpangiina), se voi oirekuvaltaan muistuttaa herpesviruksen aiheuttamaa tautia.  Enterovirusinfektiossa todetaan rakkuloita tyypillisesti suun takaosassa, suulaessa ja nielurisojen lähellä. Ikenissä ei yleensä ole muutoksia. Yleisoireina voi esiintyä kuumetta ja päänsärkyä. Suu voi olla kipeä, mutta yleensä juominen ja syöminen onnistuvat jotenkuten. Pari päivää oireiden alusta ilmaantuu usein ihottumaa. Enterovirus voi aiheuttaa myös muita vaivoja, joita voivat olla tavallinen flunssa (nuha, tukkoisuus, lämpöily, yskä, silmän sidekalvotulehdus) tai aivokalvotulehdus (korkea kuume, kova päänsärky ja niskajäykkyys ilman suu- tai iho-oireita).  Enterovirusinfektion voi todeta verrattain hyväkuntoisella lapsella oireiden ja lääkärin tutkimuksessa todettavien löydösten perusteella. Sairaalassa ja sairaiden lasten kohdalla taudinaiheuttajavirus voidaan todentaa joko suun limakalvolta, nielusta tai ulosteesta otettavasta näytteestä. Enteroviruksen aiheuttaman vaarattoman ja itsestään paranevan aivokalvotulehduksen toteamiseksi ja bakteerin aiheuttaman tulehduksen poissulkemiseksi tarvitaan yleensä sairaalassa tehtäviä tutkimuksia, kuten alaselästä ohuella neulalla otettava aivoselkäydinnestenäyte (lannepisto).