Osuvimmat tulokset: Hiustenlähtö

Hiustenlähtö tarkoittaa normaalia runsaampaa tai nopeampaa hiusten irtoamista. Sen yleisimpiä syitä ovat perinnöllinen kaljuuntuminen, hiuspohjan sairaudet, pälvikalju sekä tietyt lääkeaineet ja yleissairaudet. Sinällään hiuksen irtoaminen on osa hiuksen normaalia kiertokulkua: kierron kasvuvaiheessa hiukset kasvavat noin sentin kuukaudessa, sitten kasvu loppuu ja lopulta hius irtoaa. Päivittäin hiuksia irtoaa normaalistikin yli sata. Lapsilla yhden hiuksen kasvuvaihe kestää jopa yli 5 vuotta, aikuisilla hiuksen normaali elinkaari on vajaa vuosi.Hiustenlähtö ja tutkiminenHiustenlähtö voidaan jakaa tasaiseen hiusten ohentumiseen ja läiskittäiseen eli vain osassa päänahkaa tapahtuvaan hiustenlähtöön. Perinnöllistä kaljuuntumista on käsitelty omassa artikkelissaan.Yleisin tasaisen hiustenlähdön syy on ikääntyminen. Iän myötä hiusten kasvuvaihe lyhenee ja tätä kautta myös hiukset lyhenevät ja niitä irtoaa useammin. Perimä ja ikääntyminen vaikuttavatkin selvästi ruokavaliota tai hiusten hoitoa enemmän hiusten määrään ja vahvuuteen.  Muita hiusten tasaista harventumista aiheuttavia syitä ovat tietyt sairaudet ja elimistön kuormitustilat. Tällaisia voivat olla mm. poikkeava stressi, nopea laihtuminen, erilaiset tulehdustilat (kuten keuhkokuume), suuret leikkaukset, kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia, syöpähoidot ja naisilla synnytys. Myös ehkäisypillereiden aloittaminen tai lopettaminen, kilpirauhaslääkkeet sekä tietyt reumalääkkeet ja epilepsialääkkeet voivat aiheuttaa tasaista hiustenlähtöä. Tyypillistä näiden syiden aiheuttamalle hiustenlähdölle on, että hiusten irtoaminen tapahtuu vasta muutaman kuukauden kuluttua lääkitysmuutoksesta tai elimistöä kuormittavasta tapahtumasta. Näin ollen esimerkiksi imetysaikana havaittava voimistunut hiustenlähtö liittyy usein muutama kuukausi aiemmin olleeseen synnytykseen.  Läiskittäisen hiustenlähdön yleisin syy on pälvikalju. Pälvikaljuus on autoimmuunitauti, jossa hiustenlähdön aiheuttaa elimistön hylkimisreaktio omia hiuksia kohtaan. Vaivalle on tyypillistä päänahan aristus tai kutina, minkä jälkeen hiukset irtoavat tavallisesti noin parin senttimetrin läpimittaiselta alueelta. Kaljuuntuvia alueita voi olla yksi tai useampia, mutta itse päänahka on terve. Vaiva korjaantuu 90 % tapauksista kuitenkin itsestään vuoden sisällä. Pälvikaljun lisäksi tietyt päänahan sairaudet voivat aiheuttaa läiskittäistä hiustenlähtöä. Tällaisia ovat mm. atooppinen ihottuma, tali-ihottuma sekä ns. arpeuttava kaljuuntuminen, jossa irronneiden hiusten karvatupet arpeutuvat pois eikä alueelle enää kasva uusia hiuksia. Nämä vaivat eroavat pälvikaljusta myös siten, että niissä hiuspohja punoittaa ja hilseilee melko voimakkaasti kaljuuntuvalta alueelta. Hiustenlähdön tutkimiselle on olemassa yksinkertainen vetotesti, jonka voi hyvin tehdä kotioloissa: Testissä otetaan pieni tuppo hiuksia sormien väliin ja vedetään napakasti. Normaalisti hiuksia irtoaa alle viisi. Hiustenlähdön syyn tarkempi selvittäminen saattaa kuitenkin vaatia käyntiä lääkärin vastaanotolla, jossa päänahka voidaan tutkiaan tarkemmin ja ottaa tarvittaessa verikokeita erilaisten sairauksien poissulkemiseksi.

Kaljuuntuminen tarkoittaa hiusten harvenemista tai lähtöä joko tietyltä alueelta (miestyyppinen kaljuuntuminen) tai tasaisesti eri puolilta päänahkaa (naistyyppinen kaljuuntuminen). Kaljuuntumisen taustalla ovat perinnölliset tekijät, ja mieshormonit eli androgeenit ovat tärkeässä osassa sen syntymisessä. Tästä syystä puhutaan myös androgeneettisestä kaljuuntumisesta. Melkein jokainen suomalainen kantaa vähintään pienessä määrin kaljuuntumiseen liittyviä geenejä perimässään.Kaljuuntuminen ja sen tutkiminenMiestyyppinen kaljuuntuminen alkaa päälaelta ja ohimoiden alueelta, ja samalla otsan hiusraja nousee. Kaljuuntuminen ja sen nopeus on yksilöllistä, ja joillakin kaljuuntuminen voi alkaa jo ennen 20. vuoden ikää. Joskus kaljuuntumiseen voi liittyä päänahan hilseilyä tai tali-ihottumaa. Naistyyppisessä kaljuuntumisessa hiustenlähtö on tasaisempaa, mistä johtuen kaljuuntumista ei useinkaan huomaa yhtä selvästi kuin miehillä. Vaivasta kärsivät eniten 40–60 -vuotiaat naiset. Myös naistyyppiseen kaljuuntumiseen liittyy useimmiten päänahan hilseily, rasvoittuminen tai tali-ihottuma. Muista hiustenlähdön tyypeistä ja niiden oireista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa hiustenlähtö.Naistyyppistä kaljuuntumista voi testata itsenäisestikin hiusten vetotestillä. Testissä pientä hiustuppoa vedetään napakasti sormilla, jolloin päänahasta irtoaa hiuksia. Normaalisti niitä irtoaa alle viisi. Miestyyppisessä kaljuuntumisessa vetotesti ei sen sijaan ole kovinkaan käyttökelpoinen. Laboratoriokokeita tarvitaan harvoin.