Osuvimmat tulokset: Kuume

Korvatulehdus eli äkillinen välikorvatulehdus (akuutti otiitti) tarkoittaa äkillisesti alkanutta, lyhytkestoista välikorvan tulehdusta, jolloin tulehduseritettä kertyy tärykalvon taakse välikorvaan ja tärykalvolla on todettavissa selkeät tulehduksen merkit. Tauti liittyy lähes aina samanaikaiseen tai edeltävään ylähengitystietulehdukseen ja sen synnyssä onkin keskeistä virusten ja bakteerien sekainfektio. Korvatulehdus on hyvin yleinen vaiva: noin 70 % lapsista sairastaa sen vähintään kerran kahden vuoden ikään mennessä. Tulehduksen ilmaantuvuuden huippu onkin noin vuoden iässä. Tulehdus on mahdollinen myös aikuisilla. Korvatulehduksen oireet ja tutkiminen Korvatulehduksen tyypillisiä oireita ovat usein yöllä alkavat ja nukkumista haittaavat korvakipu ja korvan lukkoisuus. Nuha, yskä ja kuume ovat tavallisia oireita, koska korvatulehdus liittyy usein flunssaan. Osalla lapsista korvatulehdus todetaan pitkittyneen nuhan ja yskän, silmätulehduksen, yöllisen levottomuuden tai kuulon heikkenemisen vuoksi tehdyn lääkärin tutkimuksen yhteydessä. Pienille lapsille tyypillinen korvien harominen sen sijaan ei sellaisenaan viittaa korvatulehdukseen, ellei lapsella ole samanaikaisesti flunssaa.   Joskus korvasta saattaa vuotaa märkäistä eritettä, mikä johtuu korvatulehdukseen liittyvästä tärykalvon puhkeamisesta. Tärykalvon puhkeaminen helpottaa paineen tunnetta korvassa ja samalla myös korvakipua. Se ei ole vaarallista, sillä tärykalvo paranee ehjäksi yleensä nopeasti. Korvatulehduksen toteaminen lääkärin vastaanotolla perustuu korvan tutkimiseen korvalampulla. Oleellista on lapsen hyvä tutkimusasento ja riittävä näkyvyys tärykalvolle. Joskus lääkärin täytyy puhdistaa korvakäytävä vaikusta, jotta tärykalvolle nähdään kunnolla. Tärykalvon liikettä voidaan tutkia myös lamppuun kiinnitetyllä pallolla tai erillisellä tympanometrilla. Korvatulehdus voidaan varmistaa lapsen oireiden sekä selkeiden tulehduslöydösten (tärykalvon ulkonäkö, liikkuvuus, eritettä välikorvassa) perusteella. Myös tärykalvoputken tai -puhkeaman kautta tuleva, äkillisesti alkanut märkäinen eritevuoto riittää varmistamaan korvatulehduksen. Äkillisen välikorvatulehduksen jälkeen välikorvaan jää normaalistikin eritettä jopa viikkojen ajaksi. Tätä löydöstä ei pidä sekoittaa uuteen äkilliseen välikorvatulehdukseen. Laboratoriotutkimuksia ei tarvita korvatulehduksen toteamiseksi.

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume (exanthema subitum) on lapsilla yleinen virussairaus, jonka aiheuttaa kaksi yleistä ihmisen herpesvirusta, HHV-6 ja HHV-7. Virus tarttuu ilmeisesti pisaratartuntana ja aika tartunnasta oireiden alkuun on 5-15 vuorokautta. Vauvarokko sairastetaan tyypillisesti 0,5-2 vuoden iässä.  Suurin osa lapsista saa virustartunnan kolmanteen ikävuoteen mennessä, mutta vain osa saa rokosta oireita. Vauvarokon oireet ja toteaminen Vauvarokolle on  tyypillistä korkea (39-40ºC), kolme vuorokautta kestävä kuume, johon kuumetta alentavat lääkkeet tehoavat melko huonosti. Lapsi voi myös kouristaa korkean kuumeen vuoksi (katso myös Lapsen kuumekouristus), mutta pääsääntöisesti yleistila pysyy hyvänä kuumeesta huolimatta. Lapsi voi olla ärtyisä. Lapsen päälaen lakiaukile voi pullottaa, jos se on vielä luutumatta. Niskan ja takaraivon imusolmukkeet voivat turvota ja joskus myös silmien sidekalvot punoittavat. Vauvarokossa kuume laskee nopeasti kestettyään kolme (kaksi-neljä) päivää. Kuumeen laskiessa erityisesti pään alueelle, vartalolle ja käsien iholle ilmaantuu hennosti punoittava, ruusunvärinen, pilkullinen ihottuma. Ihottuma voi olla ihosta koholla tai ihon tasalla ja se muuttuu valkoiseksi, kun sitä painaa sormella. Ihottuma säilyy muutamasta tunnista pariin päivään. Kaikki vauvarokkotapaukset eivät kuitenkaan aina noudata tätä tyypillistä taudinkulkua.  Vauvarokon oireet ovat tavallisimmillaan niin tyypilliset, että lääkäri voi todeta sen oireiden perusteella ilman laboratorio- tai muita tutkimuksia. Lääkärin tärkein tehtävä on kuitenkin poissulkea korkean kuumeen taustalla olevat vakavat bakteeri-infektiot eli tulehdukset. Virtsanäytteessä ei todeta infektioon viittaavaa. Taudin alkuvaiheessa verinäytteessä voidaan todeta virustaudille tyypillisesti valkosolujen vähäinen määrä. Jos tauti on kestänyt yli puoli vuorokautta, tulehdusarvon (CRP) määrityksestä on apua vakavien infektioiden poissulkemisessa, sillä CRP ei kohoa vauvarokossa. Aivokalvontulehduksen poissulkemiseksi lapselta voidaan joskus ottaa aivoselkäydinnestenäyte. Vauvarokon aiheuttajavirusta voidaan tarpeen mukaan tutkia myös geeninmonistusmenetelmällä (PCR) verestä tai aivoselkäydinnestenäytteestä.