Osuvimmat tulokset: Väsymys

Uniapnea tarkoittaa toistuvia, yli 10 sekunnin hengityskatkoksia unen aikana. Vaiva johtuu ylähengitysteiden ahtautumisesta nukuttaessa. Uniapneasta kärsii noin 4 000 miestä ja 2 000 naista / 100 000 suomalaista kohti.Uniapnean oireet ja tutkiminenUniapnea aiheuttaa katkeilevaa kuorsausta ja unenaikaisia hengityskatkoksia. Lisäksi esiintyy suun kuivumista, tihentynyttä yöllistä virtsaamistarvetta sekä yöhikoilua. Hengityskatkosten vuoksi unen laatu heikkenee ja uni jää katkonaiseksi. Tämä aiheuttaa lähes aina päiväväsymystä ja verenpaineen nousua, mutta usein myös muistihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia sekä jopa pakonomaista nukahtelutaipumusta päivisin.Yöunen häiriintyminen (katso unettomuus) pitempiaikaisesti lisää mm. sepelvaltimotaudin, verenpainetaudin, diabeteksen sekä tapaturmien riskiä.Uniapnean tutkimisesta vastaavat yleislääkäreiden lisäksi KNK-lääkärit (korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri) ja keuhkolääkärit. Perustutkimukseen uniapneaa epäiltäessä kuuluu nenänielun rakenteen sekä suun tarkastelu. Tarvittaessa voidaan ottaa laboratoriokokeita (kuten veren hemoglobiini) ja sydänfilmi eli EKG muiden väsymystä ja hengityskatkoksia aiheuttavien syiden poissulkemista varten. Uniapnean tarkka diagnosointi tapahtuu unirekisteröintiä käyttämällä. 

Mykoplasma pneumoniae on pienikokoinen bakteeri, joka aiheuttaa normaalisti melko lieväoireisia hengitystietulehduksia. Tauti on tavallinen lapsilla ja nuorilla, ja se esiintyy usein epidemioina. Mykoplasman aiheuttama tulehdus parantuu normaalisti itsestään, mutta oireet voivat kestää jopa 2-3 viikkoa. Joskus hoidoksi voidaan tarvita myös antibiootteja. Mykoplasma-tulehduksen oireet ja tutkiminen Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.  Mykoplasma on mahdollinen, jos epidemia on meneillään tai jos potilaan lähipiirissä on todettu mykoplasma-tulehdus, ja oireet ovat samantyyppiset. Tavallisesti mykoplasmaa aletaan epäillä silloin, kun yskä ja muut oireet sekä rasituksessa aaltoileva kurkun karheus ja lievä kuumeilu jatkuvat pidempään. Silloin lääkärillä käynti voi olla paikallaan. Tulehduksesta voi seurata pidempikin alikuntoisuus, vaikka tauti itsessään on parantunut. Mykoplasma voi aiheuttaa myös keuhkokuumeen, ja huonosti hoidettuun tulehdukseen voi liittyä jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, korvatulehdus tai jopa sydänlihastulehdus (myokardiitti). Lääkäri voi tutkimisen lisäksi tarkistaa yleiset tulehdusveriarvot. Ne voivat olla normaalit tai hieman koholla. Lisäksi voidaan mitata mykoplasma -vasta-aineita, joita on kahta eri muotoa: Taudin aktiivisessa vaiheessa nousevat IgM-luokan vasta-aineet ja pidemmäksi ajaksi koholle jäävät IgG-luokan vasta-aineet. Vasta-ainetasot voivat taudin alkuvaiheessa olla normaalit, ja nousua saattaa näkyä vasta parin viikon sisään otettavassa uudessa näytteessä, mikä varmistaa tuoreen tulehduksen. Joskus harvoin diagnoosi varmistuu yhdestä näytteestä. Myös mykoplasma-pikatestejä on olemassa, mutta niitä ei ole aina käytettävissä.  Mykoplasma-tulehdus ei anna pysyvää vastustuskykyä taudille, joten sairauden voi saada uudelleen. Hankalaksi mykoplasman diagnosoinnin tekee se, että uuden tulehduksen yhteydessä akuutin vaiheen vasta-aineet eivät välttämättä nouse samalla lailla kuin ensimmäisen tartunnan aikana. Joskus korkeiden IgG-luokan vasta-aineiden tulkitaan virheellisesti tarkoittavan tuoretta mykoplasma-infektiota, ja potilasta saatetaan hoitaa pitkälläkin antibioottikuurilla.