Osuvimmat tulokset: Virheasento
Kaikki
- J
- V
-
Jalan murtumat
Jalan murtuma tarkoittaa alaraajan luuhun syntyvää halkeamaa. Jalan luiden murtuma voi sijaita reisiluussa, sääriluussa, nilkassa, jalkapöydässä tai varpaiden luissa. Murtuman voi aiheuttaa esim. kaatuminen, jalan vääntyminen tai painavan esineen osuminen jalkaan. Joissakin tapauksissa pitkäaikainen kuormitus voi synnyttää rasitusmurtuman. Jalan murtuman oireet ja tutkiminen Jalan murtuman yleisin oire on välittömästi syntyvä kipu. Yleensä murtuneella jalalla onkin heti vamman syntymisen jälkeen mahdotonta tai hyvin kivuliasta kävellä. Muita jalkamurtuman oireita ovat mm. turvotus ja mustelmat. Loukkaantuneen jalanosan poikkeava asento eli virheasento on yleensä aina merkki murtumasta. Jalan murtuma todetaan lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu jalan tutkiminen tunnustelemalla sekä luun murtuman osoittava röntgenkuvaus. -
Vaivaisenluu
Vaivaisenluu syntyy, kun ukkovarpaan tyviniveleen kohdistuu poikkeava kuormitus ja sen seurauksena ukkovarvas kääntyy muita varpaita kohti. Vaiva on yleistynyt viime aikoina ja sen syntyyn vaikuttaakin mm. kapeakärkisten ja korkeakorkoisten kenkien käyttö. Vaivaisenluu on selvästi yleisempi naisilla: vaivasta kärsii joka toinen yli 60-vuotias nainen, miehistä noin joka viides. Vaivaisenluun oireet ja tutkiminenVaivaisenluun tavallisin ensioire on rasituksessa tuntuva kipu isovarpaan tyvinivelessä. Vaivan edetässä tyviniveleen voi ilmaantua turvotusta, känsiä tai hiertymiä. Lopulta tyvinivelen kohdalle jalkapöydän luuhun kasvaa luukyhmy (ns. bunion) ja ukkovarvas voi kääntyä muita varpaita kohti. Usein vaivaan liittyvää kipua esiintyy ukkovarpaan ja tyvinivelen lisäksi myös jalkaterän alueella, nilkassa ja jopa säären alueella.Mikäli ukkovarpaan tyvinivel tulee kipeäksi hyvin äkillisesti ja muuttuu punoittavaksi ja turvonneeksi, kyseessä saattaa olla kihti. Vaivaisenluun voi yleensä todeta itsekin oireiden perusteella, mutta varma diagnoosi edellyttää vastaanotolla käymistä. Tällöinkin jalkaterapeutin, yleislääkärin, fysiatrin tai kirurgin suorittama jalan seudun tutkimus yleensä riittää. Joskus tilannetta voidaan kartoittaa myös röntgenkuvan tai erityisen askel-analyysin avulla.