Osuvimmat tulokset: Kävelyvaikeus

Plantaarifaskiitti eli jalkapohjan kalvojänteen rappeuma tarkoittaa jalkapohjan kalvojänteen kiputilaa. Se paikantuu jalkapohjassa kantapään etuosiin, jossa kalvojänne kiinnittyy kantaluuhun. Plantaarifaskiitin (plantaarifaskiopatia) tarkkaa syntytapaa ei tiedetä, mutta usein taustalla on rasitus. Plantaarifaskiitti on yleisin nuorilla juoksijoilla sekä 40-60-vuotiailla. Plantaarifaskiitin oireet ja tutkiminen Plantaarifaskiitti aiheuttaa kipua jalkapohjaan kantapään etupuolelle. Kipu on yleensä voimakkaimmillaan heti aamusta lähdettäessä kävelemään kipeällä jalalla ja toisaalta tauon (kuten paikallaan istumisen) jälkeen. Plantaarifaskiitin taustalla on usein tavallista voimakkaampii rasitus, kuten juoksuharrastuksen aloittaminen tai pitkä seisominen. Plantaarifaskiittiin voi lisäksi liittyä mm. jalkaterän virheasennot tai vaivaisenluu. Joskus toistuvissa plantaarifaskiiteissa syynä voi olla tulehduksellinen reumasairaus, mutta onneksi tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Monet muutkin vaivat voivat aiheuttaa plantaarifaskiittin tyyppisiä kantapääkipuja. Niistä on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa kantapääkipu. Lääkärin perustutkimuksiin plantaarifaskiittia epäiltäessä kuuluu kantapään ja nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Lääkäri arvioi myös pohjelihasten kireydet ja mahdolliset jalan virheasennot. Yleensä röntgenkuvausta ei tarvita, mutta se voidaan ottaa pitkäaikaisissa vaivoissa tai esim. kantaluun rasitusmurtumaa epäiltäessä. Mikäli toistuvien plantaarifaskiittien yhteydessä herää epäily reumasairauksista, voi tarkemmasta nivelten tutkimisesta sekä verikokeista olla hyötyä. Jalkaterapeutit ja erityiset askelklinikat ovat erikoistuneet jalkaterän toiminnan ja sen ongelmista johtuvien oireiden tutkimiseen.

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.