Osuvimmat tulokset: Selkäkipu

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Myyräkuume on puumalaviruksen levittämä kuumetauti, joka heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Virus tarttuu vain metsämyyrien levittämänä. Tyypillisesti tauti tarttuu ulkorakennuksista metsämyyrien eritteillä saastunutta pölyä hengittämällä. Tautia on eniten loppusyksystä ja alkutalvesta. Vuosittain myyräkuumeita todetaan Suomessa noin 1000-3000 ja joka kolmas vuosi tapauksia on epidemiatyylisesti enemmän. Tautia tavataan eniten keski-ikäisillä miehillä.Myyräkuumeen oireet ja toteaminenSuurin osa myyräkuumetapauksista on lieviä tai täysin oireettomia ja täten täysin harmittomia. Jopa 5 %:lla suomalaisista on todettu olevan veressä vasta-aineita merkkinä sairastetusta myyräkuumeesta. Kerran sairastetun myyräkuumeen jälkeen saadaan elinikäinen immuniteetti eli toista kertaa myyräkuumetta ei voi sairastaa.Myyräkuume aiheuttaa oireina kuumetta, selkäkipuja, päänsärkyä ja lihassärkyjä. Myös pahoinvointia, oksentelua tai rauhattomuutta voi esiintyä. Myyräkuumeelle tyypillinen oire on näön heikkeneminen, jota esiintyy noin joka kolmannella myyräkuumeen saaneella. Oireiden alkamiseen voi mennä tartunnasta jopa 2-6 viikkoa. Myyräkuume aiheuttaa harvemmin alkuvaiheessa hengitysteiden oireita (kuten hengenahdistusta), toisin kuin esimerkiksi keuhkokuume.Myyräkuume heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Tämä saa aikaan oireiden alkuvaiheessa virtsantulon vähenemisen ja myöhemmin paranemisvaiheessa tavallista runsaamman virtsanerityksen munuaisten toipuessa taudista. Taudin alkuvaiheessa nestettä jää kehoon enemmän kuin tavallisesti, kun munuaiset eivät eritä nestettä pois. Joskus harvoin tämä voi vaikuttaa muun muassa keuhkojen toimintaan.Myyräkuumetta epäiltäessä lääkärin yleistutkimuksen lisäksi otetaan usein virtsanäyte ja verikokeita. Mahdolliset käynnit ulkorakennuksissa tai vastaavissa paikoissa joitakin viikkoja ennen oireiden alkua auttavat vaivan toteamisessa. Verikokeista otetaan usein munuaisten toimintaa kuvaava kreatiniini-arvo (krea), tulehdusarvo eli CRP sekä myyräkuumeen vasta-ainetesti.