Osuvimmat tulokset: Aistiharhat

Skitsofrenia eli jakomielitauti on vakava psykiatrinen sairaus, johon liittyy vääristymiä ajattelussa (harhaluuloja) ja havaitsemisessa (aistiharhoja). Vuosittain skitsofreniaan sairastuu noin 200 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti - tavallisimmin sairastuvat ovat nuoria aikuisia.Skitsofrenian oireet ja tutkiminenSkitsofrenia aiheuttaa usein ennakko-oireita, jotka voivat ilmaantua jopa muutama vuosi ennen varsinaista sairastumista. Ennakko-oireita ovat mm. masentuneisuus, keskittymisvaikeudet, eristäytyminen, unihäiriöt, lyhytaikaiset aistiharhat tai harhaluulot. Jos oireita on havaittavissa, on hyvä hakeutua lääkäriin tutkittavaksi, koska hoidon aloittaminen tässä vaiheessa saattaa estää tai viivästyttää sairauden puhkeamista ja lievittää sen voimakkuutta.Varsinaisen skitsofrenian pääoireita ovat erilaiset aistiharhat, kuten kuuloharhat, puheharhat ja näköharhat. Tällöin henkilö saattaa kuulla esimerkiksi hänen toimintaansa kommentoivaa tai syyttävää puhetta. Skitsofreniaan liittyvistä ajatusvääristymistä eli harhaluuloista yleisimpiä ovat vainoharhaiset eli paranoidiset harhaluulot. Tällöin henkilö kokee perusteetonta pelkoa vainotuksi tai vakoilluksi tulemisesta. Suhteuttamisharhaluulojen eli psykoottisten merkityselämysten yhteydessä henkilö tulkitsee virheellisesti ihmisten eleet tai kokee esimerkiksi lehtikirjoitusten täysin perusteetta viittaavan nimenomaisesti häneen itseensä. Skitsofreniassa voi esiintyä myös muita oireita, kuten puheen häiriöitä (puheen kulku ei ole loogista tai se voi olla hyvin tarkkaa), motivaation puutetta ja tahdottomuutta, ajatustoiminnan häiriöitä (esimerkiksi erikoista käytöstä tai kehon liikkeitä) sekä nautinnon tuntemisen kyvyttömyyttä. Oireilu on hyvin yksilöllistä ja voi vaihdella ajankohdan mukaan samallakin henkilöllä.Skitsofrenian tutkiminen vaatii yleislääkärin tai psykiatrian erikoislääkärin vastaanoton. Aluksi lääkäri kartoittaa tilanteen keskustelemalla potilaan kanssa. Myös erilaisia kyselyitä voidaan käyttää skitsofrenian toteamiseksi. Joskus myös psykologin tekemät tarkemmat tutkimukset ovat tarpeellisia.

Epilepsia tarkoittaa tilaa, jossa aivojen sähköinen toiminta häiriintyy. Sen yleisimpiä syitä ovat mm. aivovamma sekä synnytykseen liittynyt hapenpuute, mutta suurimmassa osassa tapauksista syy jää tuntemattomaksi. Arviolta 4-5 prosenttia väestöstä sairastuu varsinaiseen epilepsiaan, mutta yksittäisen epilepsiakohtauksen kokee elämänsä aikana lähes joka kymmenes.Epilepsian oireet ja tutkimuksetEpilepsia voidaan jakaa paikallisalkuiseen ja yleistyneeseen muotoon. Paikallisalkuisessa muodossa toiminnot ikään kuin "pysähtyvät", tajunta voi hämärtyä, raajoissa voi esiintyä pientä nykimistä tai käytös voi olla poikkeavaa. Kohtauksen saanut ei tällöin reagoi esimerkiksi puhutteluun. Ennen kohtausta voi ilmaantua ennakkotuntemuksia, kuten näkö-, kuulo- tai makuharhoja. Useimmiten paikallisalkuiset kohtaukset kestävät joitakin minuutteja.Yleistyneessä muodossa pääoireina ovat äkillinen tajunnan menetys sekä voimakkaat vartalon ja raajojen kouristukset. Lisäksi potilas voi purra kieleensä ja virtsata tai ulostaa alleen. Itse kohtaus kestää yleensä joitakin minuutteja, mutta olo voi olla tämän jälkeen sekava tai väsynyt jopa tuntien ajan.Alle kouluikäisillä lapsilla voi esiintyä kuumekouristuksia, eli kuumeen aikana ilmaantuvaa tajunnantason laskua, kouristelua tai velttoutta. Kuumekouristuksilla ei kuitenkaan ole yhteyttä epilepsiaan. Epilepsian toteaminen vaatii neurologin eli neurologian erikoislääkärin tutkimuksen. Ensivaiheen tutkimuksiin kuuluvat mm. pään ja aivojen kuvantaminen (katso tarkemmin magneettikuvaus eli MRI) sekä verikokeet. Aivosähkökäyrä eli EEG tehdään yleensä ei-kiireellisenä.