Puremahaava
Puremahaava tarkoittaa eläimen tai toisen ihmisen hampaiden aiheuttamaa haavaa iholla. Yleisimpiä puremahaavoja ovat koiran purema ja kissan purema. Koska suussa ja hampaissa on paljon bakteereja, puremahaavat tulehtuvat muita haavoja useammin: koiran puremista tulehtuu alle viidennes, toisen ihmisen puremista hieman useampi, mutta kissan puremista jopa yli puolet.
Puremahaavan oireet ja tutkiminen
Puremahaava aiheuttaa oireita sekä itse haavan että haavan mahdollisen myöhemmän tulehtumisen kautta. Pieni ja pinnallinen puremahaava aiheuttaa yleensä vain pientä kipua ja verenvuotoa. Suurempi ja syvempi puremahaavat voi rikkoa myös syvempiä kudoksia. Tällöin kipu on yleensä voimakkaampaa ja verenvuoto runsaampaa. Alue voi myös turvota reilusti. Erityisesti kissan purema voi olla salakavalan syvä, vaikka se ei näyttäisikään suurelta.
Joskus puremahaava tulehtuu myöhemmin. Tähän ovat syynä joko purijan suun bakteerit ja virukset tai ihorikon syntyessä ihon pinnalta kulkeutuvat bakteerit. Tulehduksen merkit ilmaantuvat yleensä noin vuorokauden kuluessa: oireina voi olla mm. ihon punoitusta, kuumotusta tai turvotusta sekä märkäisen eritteen valumista haavasta.
Puremahaavoissa on hyvä ottaa huomioon myös rabieksen (vesikauhun eli raivotaudin) mahdollisuus. Tämä on syytä muistaa sekä luonnossa elävien että kotieläimien kohdalla, varsinkin jos pureman aiheuttanut eläin käyttäytyy oudosti.
Kyyn puremasta on kerrottu erillisessä artikkelissa kyyn purema.
Puremahaavan tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, lastenlääkärin, ihotautilääkärin tai plastiikkakirurgin vastaanotolla. Lääkäri tarkastaa puremahaavan alueen sekä tutkii tarvittaessa mm. verenkierron, hermojen ja lihasten toimintaa. Tulehdusepäilyssä haava-alueelta voidaan ottaa viljelynäyte.
Jos puremahaavan on aiheuttanut toinen ihminen, on syytä selvittää kantaako purija hepatiitti- tai HI-virusta. Vesikauhu- eli rabiesepäilyssä lääkäri voi toimia yhdessä eläinlääkärin kanssa pureman aiheuttaneen eläimen tutkimiseksi.