Siitepölyallergia
Siitepölyallergia syntyy, kun henkilö herkistyy eli allergisoituu siitepölyhiukkasille. Tällöin elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää vaarattomia siitepölyhiukkasia vastaan ja seurauksena on esim. koivuallergia, leppäallergia, heinäallergia tai pujoallergia. Siitepöly kulkeutuu tuulen mukana limakalvoille, joiden kautta se pääsee vaikuttamaan elimistöön. Siitepölyallergiasta kärsii jopa kaksi kymmenestä suomalaisesta.Siitepölyallergian oireet ja tutkiminenYleisin siitepölyallergian oire on allerginen nuha: nenän tukkoisuus, kirkkaan eritteen vuoto nenästä sekä aivastelu. Myös silmäoireet (kuten silmien kutina, kirvely tai punoitus; katso silmätulehdus) tai hengitysoireet (kuten lievä hengenahdistus tai hengityksen vinkuminen) ovat mahdollisia. Atooppinen iho voi myös oireilla siitepölyallergian vuoksi. Koivulle allergiset henkilöt saattavat saada oireita eri hedelmistä (mm. omena ja kirsikka) tai juureksista (mm. raaka porkkana tai peruna). Tällöin kyseessä on ristiallergia. Tavallisimpia ristiallergian oireita ovat lievä huulten tai suun turpoaminen, kurkun ja korvien kutina sekä ihottuma. Tarkemmin ristiallergiasta on kerrottu erillisessä artikkelissa ruoka-allergiat. Leppä aiheuttaa oireita yleensä jo maaliskuusta lähtien, jolloin puissa ei ole vielä lehtiä. Koivun siitepölykausi ajoittuu huhti-toukokuulle. Toukokuun lopulta alkaa myös heinien siitepölykausi, joka voi jatkua elokuun loppuun saakka. Viimeisenä siitepölyvaiheeseen ehtiin pujo. Siitepölyallergian voi todeta omatoimisestikin, mikäli oireet toistuvat vuosittain aina tietyn siitepölykauden aikana. Varma diagnosointi edellyttää kuitenkin lääkärin vastaanottoa. Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat ihotautien, lastentautien, korva-, nenä- ja kurkkutautien ja keuhkosairauksien erikoislääkärit. Monilla on myös allergologian erityispätevyys.Vastaanotolla lääkärin perustutkimuksiin kuuluu silmien, nenän, nielun ja keuhkojen tutkiminen. Tarvittaessa siitepölyallergian arvioimiseksi voidaan ottaa verikokeita tai tehdä erillinen ihopistokoe (ns. prick-testi), mutta tyypillisissä tapauksissa niiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tarkemmat keuhkotutkimukset (kuten spirometria) voivat olla hyödyllisiä, jos oireilu herättää epäilyn astmasta.
