Osuvimmat tulokset: Kävelyvaikeus

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.

Spinaalistenoosi tarkoittaa selkärangan luisten nikamien muodostaman selkäydinkanavan ja siellä kulkevan selkäytimen ahtautumista. Se johtuu yleensä iän mukanaan tuomista rangan rappeumamuutoksista ja sitä tavataankin yleensä yli 50-vuotiailla. Yleensä selkäydinkanavan ahtauma sijaitsee alaselässä eli lannerangassa, mutta sitä voi olla joskus myös kaularangan alueella.Spinaalistenoosin oireet ja tutkiminenTavallisin spinaalistenoosin oire on kävelyn aikana ilmaantuva jalkojen kipu, väsyminen, puutuminen ja/tai pistely. Kävelyn lopettaminen ja lepo helpottavat oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Oireilu tuntuu usein pakaroiden seudussa säteillen reisiin ja joskus jopa varpaisiin saakka. Oireilun sijainti eroaa alaraajojen valtimotaudin katkokävelyoireesta, joka aiheuttaa yleensä oireita ensisijaisesti pohkeen alueella. Joillakin spinaalistenoosioireilu voi ilmaantua myös selinmakuulla. Oireilu tyypillisesti helpottaa etukumarassa asennossa, kuten ostoskärryihin nojatessa, ja pahenee taaksetaivutuksen yhteydessä. Joskus spinaalistenoosiin voi liittyä selkeämpi iskiastyylinen hermosäteilykipu. Usein spinaalistenoosista kärsivillä on ollut jo aikaisemmin hankaluuksia selän kanssa tai pidempää selkäkipuhistoriaa.Kaularangan alueella selkäydinkanavan ahtauma voi aiheuttaa käsiin voimattomuutta ja puutumista tai esimerkiksi sormien toiminnan hankaluutta. Koska selkäydinahtaus sijaitsee tässä tapauksessa ylhäällä rangassa, se voi aiheuttaa myös oireita jalkoihin saakka, kuten jalkojen väsymistä tavallista herkemmin. Spinaalistenoosin tutkimuksiin kuuluu yleislääkärin, fysiatrin tai kirurgin suorittama laajempi selän ja hermoston toiminnan tutkiminen. Kuvantamisen avulla saadaan tarvittaessa tietoa selkärangan rakenteista ja ahtauman tilanteesta. Selän magneettikuvaus on nykyisin yleisin kuvantamismenetelmä.