Ummetus
Ummetus tarkoittaa liian harvakseltaan onnistuvaa ulostamista tai ulosteen liiallista kovuutta. Aikuisilla ummetuksesta voidaan puhua, jos suoli tyhjenee harvemmin kuin kolme kertaa viikossa. Imeväisillä ulostamisväli voi olla jopa viikon; muun ikäisillä lapsilla maha toimii yleensä vähintään kolmen päivän välein. Ummetus voi johtua liian vähäisestä kuidusta ruokavaliossa, liikunnan vähyydestä tai ulosteen pidättämisestä. Myös jotkin lääkkeet tai sairaudet (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta) voivat aiheuttaa ummetusta.
Ummetuksen aiheuttajat ja tutkiminen
Ummetus on helppo tunnistaa, sillä sen oireet ovat hyvin tyypillisiä: liian harvaan tapahtuva ulostaminen sekä ulosteen liiallinen kovuus. Erityisesti lapsilla ummetukseen voi liittyä ulostamisen välttelyä eli panttaamista, tuhrimista eli ulosteen valumista housuun sekä ulostamiseen liittyvää kipua. Ummetus johtaa helposti noidankehään, jossa panttaaminen pahentaa ummetusta, mikä taas lisää ulostamiskipua ja panttaamista. Aikuisilla vastaavan ilmiön voivat saada aikaan peräpukamat tai peräaukon haavauma. Ummetus aiheuttaa lapsilla usein toistuvia vatsakipuja ilman, että ummetusoiretta oivalletaan. Vatsakivut ilmenevät usein ruokailun yhteydessä tai sen jälkeen. Ulostamisvälin pidentyessä lapselle tulee ilmavaivoja ja ruokahalu saattaa huonontua. Myös vanhuksilla epämääräinen vatsakipu on yleinen ummetuksen oire.
Ummetukseen liittyvät muut oireet vaihtelevat vaivan aiheuttajan mukaan. Ärtyvän suolen oireyhtymässä tyypillistä on ripulin ja ummetuksen vaihtelu; lisäksi voi esiintyä vatsan turvotusta, kipua ja ilmavaivoja. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa puolestaan esiintyy tavallisesti myös väsymystä, palelun tunnetta ja painonnousua. Mikäli taas ummetukseen liittyy paheneva vatsakipu, mustia ulosteita ja laihtumista, tulee myös suolistokasvaimen mahdollisuus pitää mielessä.
Lääkäri toteaa ummetuksen usein pelkkien oireiden perusteella. Lääkärin suorittamaan yleistutkimukseen ummetuksen vuoksi kuuluvat mm. vatsan tunnustelu ja suoliäänten kuuntelu stetoskoopilla. Tarvittaessa lääkäri myös tutkii peräsuolen tuseeraamalla eli tunnustelemalla peräsuolta peräaukon kautta tai pientä tähystyslaitetta (proktoskooppi) käyttäen. Yleensä verikokeita ei tarvita, mutta tarvittaessa niillä voidaan sulkea pois muita sairauksia, kuten keliakia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Suolitukosta epäiltäessä voivat kyseeseen tulla myös vatsan seudun röntgenkuvaus tai paksusuolen tähystys eli kolonoskopia.
