Osuvimmat tulokset: Huimaus

Huimaus tarkoittaa kiertävää tai kaatavaa tunnetta, johon usein liittyy myös tunne tasapainon katoamisesta. Huimaus johtuu häiriöstä vartalon tasapainoa ja asentoa aistivassa sisäkorvassa tai tasapainotietoa käsittelevissä pikkuaivoissa.Huimauksen aiheuttajat ja tutkiminenHuimaus koetaan yleensä kiertävänä ja kaatavana olona. Pitkittyessään siihen voi liittyä myös pahoinvointia. Huimausta voivat aiheuttaa mm. jännityspäänsärky, niska-hartiaseudun lihasjännitys, korvaperäiset sairaudet (kuten Ménièren tauti), aivorungon tai pikkuaivojen verenkierron häiriöt sekä tietyt lääkkeet.Kiertohuimaus tarkoittaa tunnetta, jossa maailma pyörii ympärillä "kuin karusellissa". Selvästi yleisin kiertohuimauksen tyyppi on ns. hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka johtuu sisäkorvan tasapainoelimen ohimenevästä toimintahäiriöstä. Hyvänlaatuiselle asentohuimaukselle on tyypillistä oireen alkaminen asetuttaessa istualta makuulle tai käännyttäessä vuoteessa. Kyse on vaarattomasta ja yleensä aina ohimenevästä vaivasta, joka voi kuitenkin tuntua hyvinkin kiusalliselta.Heittävällä huimauksella tarkoitetaan kaatavaa tunnetta esim. seistessä, joka aiheuttaa epävarmuutta kävelyyn. Kiertävää, silmissä vilisevää tunnetta ei tähän huimaustyyppiin liity. Yleisimpiä heittävän huimauksen aiheuttajia ovat mm. jännityspäänsärky, niska-hartiaseudun lihasjännitys ja kaularangan kulumamuutokset. Niin sanottu ortostaattinen eli kehon asennon muutoksiin liittyvä huimaus johtuu verenpaineen äkillisestä laskusta, kun noustaan makuulta istumaan tai istumasta pystyyn. Tällöin voi kaatavan huimauksen lisäksi esiintyä ohimenevää silmissä mustenemista. Tällainen huimaus on erityisen yleistä murrosiän nopean kasvun vaiheessa, sekä elimistön vanhetessa ja verenkiertoelinten reaktioiden hidastuessa. Myös paniikkihäiriö voi aiheuttaa silmissä sumenemista ja huimauksen tunnetta, mutta tällöin kohtaukseen liittyy yleensä myös hengenahdistusta, sydämen tykytystä ja ahdistavaa oloa. Melko harvinainen Menieren tauti aiheuttaa kohtauksittaista huimausta, johon liittyy yleensä myös toispuoleista kuulon heikkenemistä ja paineen tunnetta korvassa. Huimauksen tarkempi tutkiminen vaatii lääkärin vastaanottoa. Eri tyyppisiin huimauksiin erikoistuneita lääkäreita ovat mm. neurologi, geriatri ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri. Vastaanotolla tehtävään yleistutkimukseen kuuluvat mm. tasapainon testaaminen, silmien sekä korvakäytävien tutkimus sekä usein myös verenpaineen ja kuulon mittaaminen. Joskus voidaan harkita myös pään kuvantamista esimerkiksi magneettikuvauksella tai tietokonetomografialla. Muun lääkityksen läpikäyminen yhdessä hoitavan lääkärin kanssa voi olla myös tarpeen, sillä huimaus on mahdollinen sivuvaikutus useissa lääkkeissä. Erityisesti vanhusten kohdalla geriatri voi auttaa sopivan lääkitysyhdistelmän löytämisessä.

Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto (aivohalvaus) tarkoittavat aivojen verenkierron häiriötilaa, jonka seurauksena aivoihin kehittyy hapenpuutetta ja siitä johtuvaa normaalin aivokudoksen tuhoutumista. Suurin osa aivohalvauksista johtuu aivoverisuonen tukkeutumisesta eli aivoinfarktista, mutta syynä voi olla myös aivoverenvuoto eli verisuonen puhkeaminen. Aivoinfarktin tai aivoverenvuodon saa vuosittain noin 250 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Aivoinfarktin ja aivoverenvuodon oireet ja tutkiminen Aivoinfarktin tyypillisiä oireita ovat tois- tai molemminpuolinen yläraajahalvaus, alaraajan toimintahäiriöt (kuten jalan tunnottomuus ja voimattomuus) ja puhumisen vaikeus. Lisäksi voi esiintyä suupielen vinoutta tai roikkumista, huimausta tai näköhäiriöitä. Oireet alkavat tyypillisesti muutamassa minuutissa. Aivoinfarktiin ei yleensä liity päänsärkyä. Aivoverenvuodon oireet alkavat tavallisesti hitaammin. Oireet ovat osittain aivoinfarktin kaltaisia: voi esiintyä raajojen tunnottomuutta ja kömpelyyttä, tajunnan tason heikkenemistä, huimausta ja oksentelua. Aivoverenvuotoon liittyy usein lisäksi päänsärkyä. Aivohalvauksen tutkiminen tapahtuu sairaalaoloissa. Tutkimuksista vastaa yleensä neurologi eli hermoston toimintaan erikoistunut lääkäri. Pään kuvantaminen on keskeisessä roolissa: aivoinfarkti tai aivoverenvuoto todetaan joko tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella.