Jalkojen turvotus
Jalkojen turvotus tarkoittaa vaivaa, jossa jalkojen ihokudoksen soluvälitilaan kertyy nestettä. Turvotuksen tyypillisin paikka on jalkapöydässä tai sääressä; joko toispuoleisena tai molemmissa jaloissa samanaikaisesti. Toispuoleista äkillistä turvotusta voivat aiheuttaa mm. syvä laskimotukos ja ihon tulehdukset, kun taas molemminpuolisen ja pitkäkestoisen turvotuksen yleisin aiheuttaja on laskimoiden tai sydämen vajaatoiminta. Lievää jalkojen turvotusta voi esiintyä myös normaalisti mm. pidemmän seisoskelun tai kävelyn jälkeen. Jalkojen turvotuksen aiheuttajat ja tutkiminenJalkojen turvotus aiheuttaa tavallisesti ns. kuoppaturvotusta eli pitting-ödeemaa. Tällöin sormenpäällä ihoa painettaessa (muutaman sekunnin ajan) ihoon jää hetkeksi pieni kuoppa. Erityisen selkeästi kuoppaturvotuksen huomaa sääriluun päältä. Mikäli turvotus on selkeää, mutta kuoppaa ei painettaessa jää, voi kyseessä olla imunestekierron häiriö (ns. lymfedeema). Jalkaturvotukseen liittyvät muut oireet riippuvat turvotuksen aiheuttajasta.Toispuoleisen ja äkillisesti syntyvän jalkaturvotuksen yleisin syy on syvä laskimotukos. Sen tyypillisin oire on pohkeen turvotus ja arkuus. Kipu tuntuu erityisesti kävellessä, mutta särkyä voi olla myös levossa. Toinen mahdollinen syy äkilliseen toispuoleiseen jalkaturvotukseen on ns. Bakerin kystan repeämä. Bakerin kysta sijaitsee polvitaipeen alueella, mutta sen puhjetessa voi nestettä valua kudosten sisällä polvitaipeesta alaspäin pohkeen alueelle ja aiheuttaa kipua pohkeen tai polvitaipeen alueelle. Myös paikalliset tulehdukset, kuten bakteerin aiheuttama ihotulehdus eli ruusu, voivat aiheuttaa toispuolesta jalkaturvotusta. Tällöin esiintyy kuitenkin myös muita tulehduksen merkkejä, kuten ihon punoitusta, kuumotusta tai kipua.Hitaammin kehittyvän ja usein molemminpuolisen jalkaturvotuksen yleisin syy on jalan laskimoiden vajaatoiminta. Sen syynä on laskimoissa sijaitsevien läppien haurastuminen, jolloin veri ei kulkeudu takaisin sydämeen yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tämä aiheuttaa laskimopaineen nousun ja nesteen siirtymisen verisuonten ulkopuolelle. Muina oireita voivat olla mm. suonikohjut, jalkojen ihottumamuutokset, jalkasärky ja paineen tunne. Myös sydämen vajaatoiminta voi aiheuttaa jalkaturvotusta, mutta usein sen oireina on myös mm. hengenahdistusta tai poikkeavaa väsymystä.Lisäksi joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksena voi esiintyä turvotuksia jaloissa; mm. verenpainelääkkeenä käytettävät kalsium-salpaajat saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta. Muita jalkojen turvotuksen aiheuttajia ovat mm. raskaus, erilaiset munuais- ja maksasairaudet sekä elimistön suolatasapainon häiriöt.Jalkojen turvotus on helppo todeta itsenäisesti, mutta vaivan syyn tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä esim. yleislääkärin, sisätautilääkärin tai kardiologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat jalkojen ja valtimoiden tunnustelu sekä ihon tutkiminen. Yleensä lääkäri myös mittaa säären ympärysmitan ja kuuntelee sydänäänet stetoskoopin avulla. Verikokeilla voidaan tutkia mm. elimistön suola-arvoja ja munuaisten tilannetta tai poissulkea laskimotukoksen (ns. D-dimeeri) tai tulehduksen (CRP) mahdollisuus. Syvää laskimotukosta epäiltäessä voidaan jalan laskimoita tutkia ultraäänen avulla. Lisäselvyyttä sydämen vajaatoimintaan saadaa sydänfilmin (EKG), keuhkoröntgenkuvauksen ja verikokeiden avulla.