Pyörtyminen
Pyörtyminen tarkoittaa hetkellistä tajunnan häiriötä, jossa lihasten jänteys hetkellisesti häviää. Tämä johtaa usein kaatumiseen tai lysähtämiseen. Pyörtyminen on seurausta aivojen hetkellisestä riittämättömästä hapensaannista. Pyörtyminen on hyvin tavallinen oire, jolle on useita eri syitä. Kyse voi olla joko niin sanotusta tavallisesta pyörtymisestä tai sen voi aiheuttaa jokin muu sairaus tai tila, jota on syytä selvitellä tarkemmin.Pyörtyminen, oireet ja tutkimuksetNormaali eli tavallinen pyörtyminen (ns. vasovagaalinen synkopee) on hyvin yleinen oire. Ennen pyörtymistä tulee niin sanottuja ennakoivia oireita, kuten pyörryttävää tai huimaavaa oloa, pahoinvointia, silmien sumenemista, näön hämärtymistä tai kalpeutta. Pyörtyminen kestää vain hetken, enimmillään pari minuuttia. Pyörtymisen jälkeen tajunta palautuu nopeasti normaaliksi, vaikka väsymystä voikin esiintyä. Henkilö voi muistaa oireet ja tuntemukset ennen pyörtymistä, mutta itse pyörtymistä ei. Pyörtymiselle altistavat pitkään paikallaan seisominen, voimakas tunnereaktio kuten kipu tai pahoinvointi ja oksentelu. Myös ortostaattinen hypotensio eli verenpaineen normaali väliaikainen aleneminen makuuasennosta äkillisesti pystyyn noustessa voi aiheuttaa pyörtymisen.Muut syyt pyörtymisen taustalla ovat usein vakavampia. Oleellinen ero muiden syiden aiheuttamassa pyörtymisessä tavalliseen pyörtymiseen verrattuna on ennakoivien oireiden puuttuminen: Tajunnanmenetys tapahtuu yhtäkkisesti ilman ennakoivia merkkejä. Pyörtymisen voivat aiheuttaa erilaiset sydänperäiset syyt, kuten rytmihäiriöt, sekä neurologiset syyt, kuten epilepsia. Sydänperäinen pyörtyminen voi tulla rasituksen aikana ja sitä voivat edeltää erilaiset rintatuntemukset tai rintakipu. Epilepsiakohtauksessa tajunnanmenetykseen voi liittyä kouristuksia. Jos pyörtymisen ja tajunnanhäiriön syy on epäselvä, tehdään tutkimuksia pyörtymisen aiheuttajan selvittämiseksi. Tavalliseen pyörtymiseen kuuluu ennakoivia oireita, joita lääkäri selvittää kyselemällä. Perustutkimuksiin kuuluvat tällöin muun muassa verenpaineen mittaus ja neurologinen tutkimus. Myös sydänfilmi eli EKG ja perusverikokeet voivat auttaa, kun taas joissakin tilanteissa tarkemmat kuvantamistutkimukset voivat olla tarpeen. EKG-rekisteröinti tai rasitus-EKG voi olla tarpeen myöhemmässä vaiheessa, mikäli alkuvaiheen tutkimuksista huolimatta pyörtymisen syy jää epäselväksi.
