Anemia
Anemia tarkoittaa veren hemoglobiinipitoisuuden pienenemistä. Miehillä normaalin hemoglobiinin alarajana on 134 g/l ja naisilla 117 g/l. Anemian taustalla on veren punasolujen määrän vähentyminen tai punasolujen rakenteen poikkeavuudet. Anemia ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire jostain taustalla vaikuttavasta sairaudesta tai poikkeavuudesta. Raudanpuuteanemiassa elimistön rautavarastot ovat vähäiset. Raudanpuuteanemia on tavallisin anemian syy. Se voi johtua raudan saannin vähyydestä ravitsemuksellisista syistä (kuten syömishäiriö, hyvin rajoitettu tai vegaaniruokavalio tai runsas maidonjuonti), runsaista menetyksistä (kuten runsaat kuukautisvuodot) tai lisääntyneestä raudan tarpeesta (kuten kasvavan nuoren raskas kilpaurheilu).
Anemian aiheuttajat, oireet ja tutkiminen
Anemia (mukaan lukien raudanpuuteanemia) aiheuttaa oireina yleensä ihon kalpeutta, väsymystä ja heikentynyttä rasituksensietokykyä. Raudanpuutteessa hemoglobiinitaso laskee hitaasti, jolloin elimistö tottuu siihen. Tämän vuoksi raudanpuuteanemia todetaan usein sattumalöydöksenä. Joskus hyväkuntoiseltakin henkilöltä voidaan todeta yllättävän matalia hemoglobiiniarvoja, jos verinäyte on otettu oireiden vuoksi. Nopeasti tapahtuva anemisoituminen (kuten infektion eli tulehduksen laukaisemassa punasolujen äkillisessä hajoamisessa) aiheuttaa voimakkaammat ja helpommin havaittavat oireet.
Jos hemoglobiinipitoisuus laskee edelleen, oireet pahenevat: vaikean anemian oireita ovat mm. yleinen heikkous, ihon kalpeus, sydämen nopealyöntisyys, huimaus ja jopa hengenahdistus. Myös sepelvaltimotaudin tai sydämen vajaatoiminnan oireet pahenevat anemian myötä.
Raudanpuute ei nykyisin tavallisesti johdu puutteellisesta ruokavaliosta, vaan lisääntyneestä punasolujen menetyksestä eli verenvuodosta. Naisilla runsaat kuukautiset (katso gynekologiset vuorohäiriöt) ovat tavallisimpia anemian aiheuttajia. Myös peräpukamat ja vatsahaava voivat olla raudanpuuteanemiaan johtavan verenvuodon syynä. Tällöin oireena saattaa olla verta ulosteessa tai musta uloste. Raudan imeytymishäiriön ja sitä kautta syntyvän raudanpuuteanemian taustalla on yleisimmin keliakia.
Raskaus aiheuttaa usein lievän anemian. Jos tulevan äidin hemoglobiinitaso on alle 110 g/l, aloitetaan lisäraudan ottaminen. Alle 100 g/l -hemoglobiinitasolla erikoissairaanhoidon tutkimukset ovat tarpeen.
Harvinaisempia anemian aiheuttajia ovat mm. B12-vitamiinin tai folaatin puute sekä erilaiset luuytimen sairaudet. Myös muut pitkäaikaiset sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta, nivelreuma, erilaiset syövät tai pitkäaikaiset tulehdukset, voivat olla anemian syynä.
Lasten hemoglobiinitasoa tarkasteltaessa tulee muistaa, että lasten normaaliarvot ovat erilaiset kuin aikuisella ja iästä riippuvaisia. Vastasyntyneellä hemoglobiinitaso on korkea (170-200 g/l), ja taso laskee sikiöaikaisten punasolujen hajotessa ensimmäisten elinviikkojen aikana niin sanottuun fysiologiseen kuoppaan. Taso on matalimmillaan 1-2 kuukauden ikäisillä (95-130 g/l). Lapsen hemoglobiinitaso nousee aikuistasolle vasta kouluiässä.
Anemia ja alhainen hemoglobiini todetaan verikokeella. Usein käytetty tutkimus on perusverenkuva (PVK), jossa verisolujen määrän lisäksi nähdään myös hemoglobiinitaso. Verikokeilla voidaan tutkia tarvittaessa lisäksi rautavarastojen määrää sekä punasolujen tuotantoon ja kulutukseen liittyviä arvoja tai B12-vitamiinipitoisuutta. Joskus anemian syyn selvittämiseksi saatetaan tehdä myös mahan ja suoliston tähystyksiä (gastroskopia tai kolonoskopia) tai ottaa näyte luuytimestä.
