ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö
ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (engl. Attention deficit/hyperactivity disorder) on lapsuudessa alkanut tarkkaavuuden, yliaktiivisuuden ja/tai impulsiivisuuden häiriö, jota esiintyy noin 5-10 prosentilla lapsista ja nuorista. Noin 40-60 prosentilla potilaista oireilu jatkuu myös aikuisikään.ADHD:n oireet ja tutkiminenLapsilla ja nuorilla ADHD:n keskeisiä oireita ovat tarkkaavuuden ongelmat, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Tarkkaavuuden pulmiin kuuluvat mm. puheen kuuntelun vaikeus, häiriöherkkyys, ongelmat koulutehtävien suorittamisessa tai keskittymisvaikeudet. Yliaktiivisuuden merkkejä ovat mm. levoton raajojen liikuttelu, tilanteeseen sopimaton juoksentelu tai kiemurtelu paikallaan. Impulsiivisuuteen puolestaan viittaavat esim. oman vuoron odottamisen vaikeus, toisen henkilön keskeyttäminen tai kysymyksiin vastaaminen ennen aikojaan. Oireilun on täytynyt kestää yli kuusi kuukautta, eivätkä ajankohtaiset tai olosuhteista riippuvat asiat saa olla vaikuttamassa oireiluun. Joskus ADHD:n voi liittyä myös muita psykiatrisia ongelmia tai sairauksia, kuten käytöshäiriöitä, ahdistusoireita tai masennusta.Aikuisilla ADHD ilmenee usein vaikeutena opiskella ja keskittyä tarkkavaisuutta vaativiin tehtäviin, unohteluna, levottomuutena ja vaikeutena saada tehtävät suoritetuksi loppuun. Myös aikuisilla häiriöön liittyy usein muita ongelmia, kuten masennustiloja ja ahdistuneisuushäiriöitä sekä alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä.Jotta ADHD-diagnoosi voidaan asettaa, on oireilu täytynyt alkaa jo ennen seitsemättä ikävuotta ja oireilun tulee näkyä sekä työpaikalla/koulussa/päiväkodissa että kotona.Yleisimmin ADHD-diagnoosin asettaa lasten kohdalla asiaan perehtynyt yleis- tai koululääkäri, lastenneurologi tai lastenpsykiatri – aikuisten kohdalla psykiatri tai neurologi.ADHD:n toteaminen perustuu erilaisiin oirekyselyihin ja kokonaistilanteen kartoitukseen. Joskus käytetään myös psykologin tai neuropsykologin tutkimuksia. Verikokeilla tai kuvantamistutkimuksilla ei ole merkittävää roolia häiriön toteamisessa.
