Täi (phthiraptera) on siivetön, harmahtava ja litteä, 2-3 mm pituinen loishyönteinen, joka imee verta ravinnokseen. Täin muna eli saivare on mannaryynimäinen noin 1 mm pitkä. Ihmisessä loisivia täitä ovat päässä elävä päätäi, vartalolla elävä vaatetäi ja pääasiassa sukupuolielinten karvoituksessa elävä satiainen. Päätäi ja satiainen kiinnittävät munansa (saivareet) karvoihin kun taas vaatetäi munii vaatteisiin ja käy ruokailemassa iholla. Täi tarttuu ihmisestä toiseen harjojen, vaatteiden tai läheisen kanssakäymisen kautta. Päätäi leviää tyypillisesti päähineiden, harjojen tai hiuslenkkien kautta. Päätäi suosii lapsia ja nuoria aikuisia aiheuttaen epidemioita eli laaja-alaisia tartuntoja tarhoissa ja kouluissa. Vaatetäi on Suomessa hyvin harvinainen ja niitä todetaan lähinnä sosiaalisesti syrjäytyneillä. Satiaista esiintyy eniten nuorilla aikuisilla, koska se tarttuu helpoimmin seksikontaktissa.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Täitartunta voidaan todeta itsenäisestikin ja hoito aloittaa kotona ilman lääkärikäyntiä, mikäli täitartunta on entuudestaan tuttu.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin on syytä mennä, jos vaivan aiheuttaja on epävarma tai itsehoito ei tehoa. Täiden vuoksi lääkäriin ei tarvitse hakeutua koskaan ilta- tai yöaikaan. Mikäli kutinan lisäksi päänahassa näkyy tulehduksen merkkejä, kuten punoitusta, kuumotusta tai kipua, voi lääkärikäynnistä olla apua.
Täiden oireet ja havaitseminen
Täitartunnan tyypillisiä oireita on kutina sekä hiuspohjan ja häpykarvoituksen alueelle kehittyvät punoittavat näppylät. Hiuspohjan tartuntaan voi liittyä niskan ja kaulanseudun imusolmukkeiden suureneminen. Raapiminen voi aiheuttaa ihon rikkoutumisen ja bakteeri-infektion, mikä voi vaikeuttaa täitartunnan toteamista.
Vaivan toteaminen perustuu hiuksissa ja häpykarvoissa nähtäviin täihin tai näiden muniin (saivareisiin), jotka ovat tiukasti kiinni hiuksissa tai häpykarvoissa. Päässä saivareet näkyvät parhaiten hiusrajan lähellä korvan takana tai niskassa. Aikuiset täit saa todennettua helpoiten hiuksista täikamman avulla valkoisen paperin päälle kammattuna. Saivareet voivat pysyä hiuksissa kuukausia, mutta vain lähellä (5-6 mm) päänahkaa näkyvät saivareet ovat merkki päänahassa elävistä täistä. Satiaisen saivareita voi nähdä myös rintakarvoissa tai vanhemmiltaan tartunnan saaneiden lasten silmäripsissä. Lapsilla voidaan nähdä vartalolla hentoja sinertäviä laikkuja (”maculae coerulae”), jotka ovat tyypillisiä juuri satiaistartunnalle.
Täiden itsehoito
Täitartunta ei parane itsestään vaan vaatii aina hoidon. Apteekissa myydään itsehoitotuotteina täishampoita, joilla pestään päätäiden tapauksessa päänahka ja hiukset ja satiaisen yhteydessä häpykarvoituksen alue. Ensisijaisena hoitona suositellaan permetriinishampoota, joka soveltuu yli puolivuotiaiden lasten hoitoon. Tavallisesti yksi hoitokäsittely riittää, sillä shampoon vaikutus kestää kaksi viikkoa. Tänä aikana hiukset voi pestä normaaliin tapaan, mutta säännöllistä hiusten kampaamista täikammalla tulee kuitenkin jatkaa 1-2 viikon ajan. Hoito tulee uusia, jos eläviä täitä löytyy hiuksista vielä viikon kuluttua hoidosta tai myöhemmin. Permetriinishampoota ja -valmisteita voidaan käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana.
Joskus täit voivat olla permetriinille vastustuskykyisiä jolloin hoito ei tehoa. Tällöin hoidoksi voidaan valita malationia sisältävä shampoo tai liuos, jota suositellaan kuitenkin vain yli kaksivuotiaille. Malationin turvallisuudesta raskauden ja imetyksen aikana ei ole kunnollista tietoa. Malationihoito tulee toistaa viikon kuluttua taudin uusiutumisen ehkäisemiseksi.
Vaihtoehtoisina hoitoina voidaan käyttää silikoniyhdisteitä, jotka yleensä sisältävät mineraali- tai muita öljyjä. Silikoniyhdisteiden teho perustuu täin tukahduttamiseen. Näitä valmisteita voidaan käyttää myös täiden kiinnittymisen ennaltaehkäisyyn. Silikoniyhdisteitä voi käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana.
Täihoito tulee toteuttaa aina koko perheelle samanaikaisesti riippumatta siitä, löytyykö täitä muilta perheenjäseniltä. Tarvittava uusintahoito riittää kuitenkin vain niille, joilta alun perin löytyi täitä. Kouluun ja päivähoitoon lapset voivat palata jo täihoitoa seuraavana päivänä.
Hoidon lisäksi huolehditaan myös vaatteiden, vuodevaatteiden, kampojen ja hiusharjojen puhdistamisesta. Päähineet ja vuodevaatteet pestään pyykinpesuaineella 60 asteessa. Täit kuolevat, kun tekstiilejä säilytetään saunassa (yli 80°C) vähintään kaksi tuntia tai pakastimessa (-20°C) yön yli. Pesua kestämättömät vaatteet voidaan sulkea muovipussiin noin viikoksi, sillä täit kuolevat 3-7 päivässä ilman ihmiskontaktia. Kammat ja hiusharjat tulisi liottaa vähintään 60 asteisessa vedessä 10 minuutin ajan ja/tai käsitellä täishampoolla.
Täiden asiantuntijahoito
Lääkäri voi kirjoittaa täitartunnan hoitoon vaikeissa, paikallishoitoon reagoimattomissa tartunnoissa erityisluvallista, reseptillä saatavaa, suun kautta otettavaa ivermektiiniä. Tätä lääkitystä ei suositella kuitenkaan alle viisivuotiaille, raskaana oleville tai imettäville. Suun kautta otettava lääkitys tulee myös uusia viikon kuluttua ensimmäisestä annoksesta.
Täiden ehkäisy
Täitapauksen toteamisen jälkeen oleellista on selvittää koko yhteisön täitilanne täitartunnan leviämisen ehkäisyä ajatellen, sillä tartuntojen varhainen toteaminen on tärkeintä epidemioiden eli laaja-alaisten tartuntojen estämisessä. Täitartunnasta on aina hyvä ilmoittaa mahdollisimman pikaisesti lapsen päivähoitopaikkaan tai kouluun. Terveydenhoitajat alkavat selvittää koko yhteisön tartuntatilannetta. Kaikkien perheiden tulee osallistua ohjeistuksen mukaisesti lastensa täitarkastuksiin sekä todettujen tartuntojen hoitamiseen ja ilmoittamiseen. Lapsille on hyvä opettaa jo pienestä pitäen säilyttämään pipot ja kaulaliinat oman takin hihassa. Päähineiden, kaulahuivien, hiusharjojen, -kampojen ja -lenkkien, pyyhkeiden ja takkien yhteiskäyttöä tulisi välttää.