Osuvimmat tulokset: Keltaisuus

Sappi on maksan valmistama sappirakkoon varastoituva neste, jolla on tärkeä rooli ravinnon rasvojen ruoansulatuksessa. Sappikivitauti tarkoittaa tilaa, jossa rakossa seisova sappineste alkaa kiteytyä ja muodostaa pieniä sappikiviä. Usein kivet ovat oireettomia, mutta joskus sappinesteen kulku saattaa kiven vuoksi estyä ja tällöin seurauksena voi olla jäljempänä esiteltäviä oireita. Sappikivitauti lisääntyy iän myötä ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä: 75-vuotiasta naisista joka kolmannella ja miehistä joka viidennellä on ollut sappikiviä jossain elämänsä vaiheessa.Sappikivitaudin oireet ja tutkimuksetSappikivitaudin tyypillinen oire on äkillisesti alkava oikeanpuoleinen ylävatsakipu. Kipu voi tuntua myös oikeassa kyljessä tai säteillä oikean lavan alueelle yläselkään. Kipu voi kestää minuuteista jopa useaan tuntiin. Myös pahoinvointia tai oksentelua voi esiintyä.Joillakin sappikivitauti voi aiheuttaa liitännäisvaivoja. Tällaisia ovat mm. sappirakon tulehdus sekä tukos sappea kuljettavassa putkessa (sappitiehyt). Tällöin lisäoireina voi esiintyä kuumetta tai ihon ja silmien valkuaisten keltaisuutta (ikterus).Sappikivitauti löydetään usein sattumalta ylävatsan kuvantamistutkimuksissa. Tällöin vaiva ei yleensä aiheuta oireita eikä vaadi myöskään hoitoa.Lääkärin perustutkimuksiin sappikivitautia epäiltäessä kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänten kuuntelu vatsan iholta stetoskoopin avulla. Sapen kulusta kertovat verikokeet (mm. AFOS, ALAT, bilirubiini) kuuluvat yleensä aina perustutkimuksiin ja tarvittaessa voidaan ottaa myös tulehdusverikokeita (kuten CRP).Yleisin kuvantamistutkimus on vatsan ultraäänitutkimus, jolla sappirakon mahdolliset kivet voidaan todeta. Mikäli tilanne vaatii tarkempaa kuvantamista, voidaan erillisessä tähystyskuvantamistutkimuksessa (ERCP, endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia) nähdä tarkemmin sappikivet sekä tarvittaessa poistaa niitä.

Hepatiitti eli maksatulehdus tarkoittaa maksan tulehdustilaa, joka on yleensä hepatiittiviruksen aiheuttama. Tulehdus voi olla äkillinen tai pitkäkestoinen. Ihmisillä esiintyy viittä eri hepatiittivirusta (A, B, C, D ja E). Maksatulehdusta voi lisäksi aiheuttaa runsas ja pitkäkestoinen alkoholinkäyttö tai jotkin lääkeaineet, lapsilla myös muut virukset. Hepatiitti A –tulehdukseen sairastuu vuosittain joitakin kymmeniä suomalaisia, hepatiitti B –tulehdukseen vain muutamia, kun taas hepatiitti C –tulehdusta todetaan vuosittain yli tuhannella suomalaisella. Hepatiitin oireet ja toteaminen Hepatiitti aiheuttaa tulehduksen alkuvaiheessa usein vain lieviä oireita ja se voikin olla alkuvaiheessa täysin oireeton. Alkuvaiheen oireina voi esiintyä kuumeilua, vatsakipuja tai epämääräisempiä vatsaoireita, pahoinvointia, väsymystä tai ruokahaluttomuutta. Alkuvaiheen jälkeen muutaman päivän kuluttua osalle ilmaantuu ihon tai silmänvalkuaisten keltaisuutta tai virtsan tummumista. Keltaisuuden saa aikaan maksan toiminnanhäiriö, kun se ei enää pysty normaalisti hajottamaan punasolujen hajoamisjätettä, kellertävää bilirubiinia. Lisäksi muun muassa B-hepatiitti voi aiheuttaa erilaisia nivelvaivoja. Hepatiittivirukset A ja E tarttuvat suun kautta, kun taas B, C ja D –virukset tarttuvat veriteitse. Veren kautta tarttuvat hepatiittivirukset B, C ja D voivat osalle jäädä pitkäaikaiseksi elimistöön, jolloin henkilöstä puhutaan hepatiitin kantajana.  Hepatiitti A (HAV) tarttuu ulosteiden kautta. Yleensä tartunta saadaankin trooppisissa maissa matkaillessa saastuneen veden juomisen tai saastuneen ruoan syömisen kautta. Esimerkiksi likaisella vedellä pestyt salaatit ja kasvikset voivat olla tartunnan lähde. Tartunnasta oireiden alkuun kestää usein parista viikosta pariin kuukauteen.  Hepatiitti B (HBV) –tartunta saadaan usein suojaamattoman seksin tai veren (esimerkiksi neulojen tai ruiskujen) välityksellä, mutta se voi tarttua myös synnytyksessä kantajaäidistä lapseen. Itämisaika eli aika tartunnasta oireiden alkuun on B-hepatiitilla kuukaudesta jopa kuuteen kuukauteen.  Hepatiitti C (HCV) tarttuu käytännössä herkästi veren välityksellä, mutta myös sen tartunta on mahdollista suojaamattoman seksin tai synnytyksen yhteydessä. Myös C-hepatiitin itämisaika on usein kuukaudesta useampaan kuukauteen. Hepatiitti D (HDV) esiintyy vain B-hepatiitin yhteydessä. Samanaikaisesti esiintyessään maksatulehdus on alkuvaiheessaan usein rajumpi kuin muulloin. D-hepatiittia esiintyy käytännössä pistoshuumeidenkäyttäjillä.  Hepatiitti E (HEV) muistuttaa läheisesti A-hepatiittia ja sekin saadaan usein saastuneen veden tai ruoan välityksellä. E-hepatiittia esiintyy muun muassa Aasiassa ja eteläisessä Afrikassa ja se on usein melko oireeton. Poikkeuksena muihin hepatiitteihin hepatiitti E voi olla hyvinkin vaarallinen raskaana olevilla. B- ja C-hepatiittien ongelma on niiden kyky jäädä elimistöön. B-hepatiitin sairastaneista muutamalla prosentilla virus jää pysyvästi elimistöön, kun taas C-hepatiitissa jopa seitsemän kymmenestä sairastaneesta jää kantajiksi. Noin joka viidennellä hepatiitti B:n kantajalla on riski saada maksakirroosi. Vaikka hepatiitti C jääkin herkemmin elimistöön, maksavaurion ja maksakirroosin kehittyminen on onneksi harvinaisempaa kuin B-hepatiitissa. Maksakirroosista kärsivillä henkilöillä on muita suurempi riski sairastua maksasyöpään. Lasten maksatulehduksesta on kerrottu omassa artikkelissaan Lapsen maksatulehdus eli hepatiitti.  Hepatiittia voi aiheuttaa myös runsas ja pitkäkestoinen alkoholinkäyttö tai harvemmin jotkin lääkeaineet. Nuorilla voi esiintyä harvinaista autoimmuunihepatiittia, jossa elimistön omat solut aiheuttavat pitkäkestoisen maksatulehduksen.  Hepatiittien toteamisessa lääkärin perustutkimuksen lisäksi käytetään erilaisia verikokeita. Hepatiittivirusten toteamisessa verinäytteistä voidaan etsiä virusten vasta-aineita tai viruksen rakenteita. Maksan toimintaa voidaan seurata maksakokeiden (kuten ALAT tai ASAT) avulla. Pitkäaikaisissa eli kroonisissa hepatiiteissa muun muassa virusten määrää voidaan seurata verikokein.