Osuvimmat tulokset: Kipu

Nivelrikko eli artroosi on nivelen sairaus, jossa rustopinta vaurioituu. Tämä johtaa nivelruston ohentumiseen ja lopulta osittaiseen häviämiseen. Nivelrikon tarkkaa syytä ei tunneta, mutta perimällä ja nivelen poikkeavalla kuormituksella on oma vaikutuksensa. Kyse on iän myötä yleistyvästä vaivasta: alle 45-vuotiailla nivelrikkoa ei esiinny juuri lainkaan, mutta yli 55-vuotiaista siihen sairastuu vuosittain 1-3 prosenttia väestöstä. Nivelrikon oireet ja tutkiminenNivelrikko ilmaantuu yleisimmin polviin (katso polven nivelrikko), lonkkiin (katso lonkan nivelrikko) tai sormien niveliin.Tyypillisin nivelrikon oire on jomottava kipu, joka tuntuu paikallisesti nivelessä, mutta voi myös säteillä lähialueille. Nivelen aamujäykkyyttä tai liikkeellelähtöjäykkyyttä voi esiintyä, mutta tyypillisesti jäykkyys kestää alle 10 minuuttia, minkä jälkeen nivel vertyy. Nivel saattaa myös turvota rasituksen jälkeen. Alussa nivelrikon oireet ilmaantuvat rasituksessa ja helpottuvat levossa. Edenneessä vaiheessa oireita voi olla myös levossa.Pitkälle edennyt nivelrikko voi muuttaa myös nivelen asentoa. Erityisen selvästi tämä tulee esille polven nivelrikossa. Sormien nivelrikko iskee tyypillisesti sormien kärkiniveliin, joihin voi kehittyä pieniä, kovia kyhmyjä (ns. Heberdenin kyhmyt). Toinen tyypillinen sorminivelrikon paikka on peukalon tyvinivel. Nivelrikon toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Nivelten tunnustelun ja liikelaajuuksien arvioinnin lisäksi nivelrikon diagnosointiin käytetään röntgenkuvausta, jossa nivelrikko näkyy nivelraon kaventumisena. Joskus on tarpeen ottaa verikokeita esim. nivelreuman poissulkemiseksi.

Ganglio eli hyytelörakko on hyytelömäistä nestettä sisältävä hyvänlaatuinen pullistuma ihon alla, joka syntyy nivelten ja jännetuppien alueille. Se sijaitsee yleisimmin ranteessa kämmenselän puolella. Ganglion muodostumisen syytä ei tiedetä. Ganglio todetaan vuosittain noin 30 henkilöllä / 100 000 suomalaista kohti.Ganglion oireet ja tutkiminenGanglion keskeinen oire on ihon alle muodostuva, aavistuksen pehmeä patti. Muuten ganglio on vähäoireinen. Kipua voi ilmaantua ranteen liikkeissä tai ääriasennoissa. Myös ganglion arkuutta sekä esimerkiksi puristusvoiman heikkoutta voi esiintyä. Joskus hyytelörakko saattaa painaa hermoa, jolloin oireina voi olla mm. pistelyä tai puutumisen tunnetta.Tyypillinen ganglio on melko helppo tunnistaa, mutta tarvittaessa lääkäri voi varmistaa ganglioepäilyn tyhjentämällä siitä neulalla hyytelömäistä nestettä tai tarkastelemalla sitä valon avulla. Ganglion neste läpäisee valoa, joka voidaan huomata silmämääräisesti ihon päältä (transilluminaatio). Joskus voidaan ottaa röntgenkuva muiden syiden poissulkemiseksi. Tarvittaessa myös ultraääni- tai magneettikuvausta voidaan käyttää.

Rannekipu tarkoittaa ranteen alueella tuntuvaa arkuutta tai kipua. Se voi paikantua joko kämmenen tai kämmenselän puolelle. Rannekivun yleisimpiä aiheuttajia ovat erilaiset rasitustilat (kuten rannekanavaoireyhtymä), murtumat sekä nivelsairaudet (kuten nivelreuma).Rannekivun aiheuttajat ja tutkiminenUseimmiten rannekipu johtuu ranteen alueen poikkeavasta tai pitkäkestoisesta rasituksesta. Tällöin kipu alkaa tavallisesti pikkuhiljaa ja pahenee rannetta liikutellessa. Yleensä kyseessä on vaaraton vaiva, joka korjaantuu poikkeavan rasituksen välttämisellä ja levolla. Rannemurtumat syntyvät yleensä kaatumisen tai tapaturman seurauksena. Tällöin ranteen alue on kipeä ja sitä on vaikea liikuttaa. Ranne voi näyttää erilaiselta toiseen ranteeseen verrattuna. Myös turvotusta ja mustelmia voi esiintyä.Ranteen alueella voi esiintyä monenlaisia hermopinteitä eli hermojen puristustiloja. Rannekanavaoireyhtymässä keskihermo jää puristuksiin ranteen alueella sijaitsevassa rannekanavassa rasituksen tai vamman seurauksena. Tällöin voi esiintyä ranteen alueen kipua, mutta pääasiallinen oire on peukalon, etu- ja keskisormen puutumisen tunne, joka tuntuu varsinkin öisin ja jota käden ravistelu helpottaa. Vaivan pitkittyessä voi ilmaantua mm. peukalon puristusvoiman heikentymistä tai tarkkojen ja yksityiskohtaisten toimintojen suorittamisen vaikeutumista (esim. napitus).Rannekipu voi olla yksi nivelreuman oireista. Kipu ei kuitenkaan yleensä ole ensimmäinen oire, vaan sitä edeltävät epämääräisemmät niveloireet: aamujäykkyys, arkuus, turvotus, kuumotus ja nivelten kankeus. Nivelreuman oireet alkavat usein ranteista, sormista tai päkiöistä molemminpuolisena.Ranteeseen voi kehittyä myös nivelrikko esimerkiksi vamman jälkitilana. Nivelrikossa esiintyy aluksi rasituksen jälkeistä kipua, mutta myöhemmin kipua voi olla myös levossa. Lisäksi voi esiintyä jäykkyyttä tai turvotusta. Erityinen rannekivun aiheuttaja on hyytelörakkula eli ganglio. Tällöin kipualueella on myös ihon alla tuntuva patti.Lääkärin perustutkimuksiin rannekivun kohdalla kuuluu ranteen alueen tunnustelu ja liikkeiden tarkistaminen. Röntgenkuva otetaan, jos herää epäily murtumasta, nivelrikosta tai nivelreumasta. Nivelreumaa epäiltäessä otetaan myös verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP tai reumatekijä). Rannekanavaoireyhtymää epäiltäessä lääkärin perustutkimukseen kuuluu käden tuntohermojen sekä lihasvoimien tutkiminen. Lisäksi hermojen (mm. keskihermon) tilaa voidaan tutkia hermoratatutkimuksella (ENMG-tutkimus).

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.