Täit
Täi (phthiraptera) on siivetön, harmahtava ja litteä, 2-3 mm pituinen loishyönteinen, joka imee verta ravinnokseen. Täin muna eli saivare on mannaryynimäinen noin 1 mm pitkä. Ihmisessä loisivia täitä ovat päässä elävä päätäi, vartalolla elävä vaatetäi ja pääasiassa sukupuolielinten karvoituksessa elävä satiainen. Päätäi ja satiainen kiinnittävät munansa (saivareet) karvoihin kun taas vaatetäi munii vaatteisiin ja käy ruokailemassa iholla. Täi tarttuu ihmisestä toiseen harjojen, vaatteiden tai läheisen kanssakäymisen kautta. Päätäi leviää tyypillisesti päähineiden, harjojen tai hiuslenkkien kautta. Päätäi suosii lapsia ja nuoria aikuisia aiheuttaen epidemioita eli laaja-alaisia tartuntoja tarhoissa ja kouluissa. Vaatetäi on Suomessa hyvin harvinainen ja niitä todetaan lähinnä sosiaalisesti syrjäytyneillä. Satiaista esiintyy eniten nuorilla aikuisilla, koska se tarttuu helpoimmin seksikontaktissa.
Täiden oireet ja havaitseminen
Täitartunnan tyypillisiä oireita on kutina sekä hiuspohjan ja häpykarvoituksen alueelle kehittyvät punoittavat näppylät. Hiuspohjan tartuntaan voi liittyä niskan ja kaulanseudun imusolmukkeiden suureneminen. Raapiminen voi aiheuttaa ihon rikkoutumisen ja bakteeri-infektion, mikä voi vaikeuttaa täitartunnan toteamista.
Vaivan toteaminen perustuu hiuksissa ja häpykarvoissa nähtäviin täihin tai näiden muniin (saivareisiin), jotka ovat tiukasti kiinni hiuksissa tai häpykarvoissa. Päässä saivareet näkyvät parhaiten hiusrajan lähellä korvan takana tai niskassa. Aikuiset täit saa todennettua helpoiten hiuksista täikamman avulla valkoisen paperin päälle kammattuna. Saivareet voivat pysyä hiuksissa kuukausia, mutta vain lähellä (5-6 mm) päänahkaa näkyvät saivareet ovat merkki päänahassa elävistä täistä. Satiaisen saivareita voi nähdä myös rintakarvoissa tai vanhemmiltaan tartunnan saaneiden lasten silmäripsissä. Lapsilla voidaan nähdä vartalolla hentoja sinertäviä laikkuja (”maculae coerulae”), jotka ovat tyypillisiä juuri satiaistartunnalle.
