Osuvimmat tulokset: Puutuminen

Ganglio eli hyytelörakko on hyytelömäistä nestettä sisältävä hyvänlaatuinen pullistuma ihon alla, joka syntyy nivelten ja jännetuppien alueille. Se sijaitsee yleisimmin ranteessa kämmenselän puolella. Ganglion muodostumisen syytä ei tiedetä. Ganglio todetaan vuosittain noin 30 henkilöllä / 100 000 suomalaista kohti.Ganglion oireet ja tutkiminenGanglion keskeinen oire on ihon alle muodostuva, aavistuksen pehmeä patti. Muuten ganglio on vähäoireinen. Kipua voi ilmaantua ranteen liikkeissä tai ääriasennoissa. Myös ganglion arkuutta sekä esimerkiksi puristusvoiman heikkoutta voi esiintyä. Joskus hyytelörakko saattaa painaa hermoa, jolloin oireina voi olla mm. pistelyä tai puutumisen tunnetta.Tyypillinen ganglio on melko helppo tunnistaa, mutta tarvittaessa lääkäri voi varmistaa ganglioepäilyn tyhjentämällä siitä neulalla hyytelömäistä nestettä tai tarkastelemalla sitä valon avulla. Ganglion neste läpäisee valoa, joka voidaan huomata silmämääräisesti ihon päältä (transilluminaatio). Joskus voidaan ottaa röntgenkuva muiden syiden poissulkemiseksi. Tarvittaessa myös ultraääni- tai magneettikuvausta voidaan käyttää.

Jalan toimintahäiriö eli halvaus tarkoittaa alaraajan voimattomuutta, tunnottomuutta tai kömpelyyttä. Oire alkaa yleensä vähitellen, mutta voi joissain tapauksissa ilmaantua myös äkillisesti. Alaraajan toimintahäiriön yleisin syy on alaselän välilevypullistuma ja sen aiheuttama iskiasoire, mutta myös muut ääreishermojen pinnetilat tai mm. aivoinfarkti tai aivoverenvuoto voivat aiheuttaa jalan tunnottomuutta tai kömpelyyttä. Jalan toimintahäiriö eli halvaus - aiheuttajat ja tutkiminenJalan toimintahäiriö eli halvaus aiheuttaa mm. alaraajan voimattomuutta, tuntohäiriöitä ja kömpelyyttä. Muut oireet riippuvat vaivan taustalla olevasta sairaudesta.Yleisin alaraajan toimintahäiriön aiheuttaja on selkärangan välilevypullistuma ja sen aiheuttama iskiashermon pinnetila. Vaivalle on tyypillistä alaselkään paikallistuva kipu, joka voi myös säteillä pakaraa pitkin jalkaan - joskus jopa varpaisiin saakka. Jalan lihasten heikkous, virtsaamiskyvyttömyys tai ulosteen pidättämisen vaikeus kertovat vakavammasta hermon puristuksesta. Tällöin on hyvä hakeutua heti lääkäriin. Mikäli iskiasoireiluun liittyy erityisesti pakaran seudun kipua, voi kysessä olla myös piriformis-syndrooma.Myös muut ääreishermojen pinnetilat voivat aiheuttaa jalan toimintahäiriöitä. Pohkeessa kulkeva peroneushermo (peroneus communis) voi jäädä pinteeseen pitkään kyykkyasennossa työskenneltäessä tai kovalla alustalla maatessa. Myös runsas alkoholin käyttö altistaa vaivalle. Oireena on jalkaterän "läpsyminen" kävellessä ja nilkan taivutuksen voimattomuus. Tunnottomuutta voi esiintyä nilkan ja jalkaterän ulkosyrjällä. Nivusjänteen ali kulkeva cutaneus lateralis -niminen tuntohermo voi jäädä pinteeseen nopeista painonmuutoksista tai raskaudesta johtuen. Tällöin oireena on polttava kipu ja puutuminen noin kämmenenkokoisella alueella reiden etu-sivupuolella.Äkillisen, toispuoleisen alaraajahalvauksen syynä voi olla myös aivohalvaus (katso aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Tällöin muina oireina esiintyy mm. samanpuoleinen käden toimintahäiriö, puhumisen vaikeutta, suupielen vinoutta tai roikkumista, huimausta tai näköhäiriöitä. Myös päänsärkyä tai oksentelua voi esiintyä. Erittäin harvinainen toispuoleisen lihasheikkouden syy on myös ALS eli amyotrofinen lateraaliskleroosi.Jalan toimintahäiriö tulee aina tutkia lääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluvat alaraajan voimien, tunnon ja refleksien tutkiminen sekä selän perustutkimus. Tarkemmat tutkimukset riippuvat vaivan aiheuttajasta. Ääreishermojen pinnetiloja tutkitaan yleensä hermoratatutkimuksella (ENMG- eli hermoratatutkimus). Aivoinfarktin ja aivoverenvuodon tutkimuksista on kerrottu omassa artikkelissa aivoinfarkti ja aivoverenvuoto.

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.